Ajatuksia
Tänään alkoi lukuloma, enkä ole koskaan ollut enemmän loman tarpeessa.
Eihän se tekeminen siihen lopu kuitenkaan, preliminäärejä, essee ja tutkielma vielä tehtävänä, kirjapinojen lukemisesta puhumattakaan. Kuka ikinä keksikään lukuloma- termin? Se on mielestäni ristiriitaisin yhdyssana koskaan.
Milloinkahan voisi olla lomalla niin ettei päässä pyöri koko ajan jonkinlainen ahdistus tekemättömistä asioista, osaamisen epävarmuudesta, deadlineistä ja kaikesta mahdollisesta tulevaisuuteen liittyvästä.
Olen ollut nyt muutamana päivänä niin epätietoinen ja hieman ahdistunut (normaalimäärää enemmän) tulevaisuudesta ja kaikesta tekemättömästä. Kyllä järki ja tunteetkin sanoo että just relax, take it easy. Mutta jotenkin se ei vaan toimi niin. Mietin koko ajan mitä haluan tehdä, mitä voin tehdä, mitä kannattaa tehdä ja loppujen lopuksi: mitä jaksan tehdä?
Lukion abivuosi on tässä vaiheessa nähtävästikin ajanut pienen abiturientti - Annan jaksamisen ja ei- jaksamisen kynnykselle. Tiedän myös, että niin monella pyörii mielessä aivan samat kysymykset ja kaikki asiat joita ei ole vielä tehnyt - vaikka olisi pitänyt.
Välihuomiona mainitsen, että tässä vaiheessa kirjoittamista aloin huolestumaan seikasta, että vaikka kuinka yritän käyttää tekstissä puolipistettä, (harjoituksena huomista äidinkielen preliminääriä varten) en kuitenkaan oikein osaa.
Tiedän että asiat täytyisi ottaa kerrallaan ja rauhassa, ei mistään kannata stressata liikoja (tässäkin ihmettelen itseäni, mitä se liikoja on?) ,sillä minut ahdistuksen partaalle saa kauhea stressaaminen ja osaamisen aliarvionti. Yritän välttää sellaisten asioiden ylivaltaa mielessäni, sillä se vie jaksamisen kokonaan.
Olen huomannut että kun vaan jumittaa keittiönpöydän ääressä miettien mitä elämässä tekisi, kun etsii lukemittomilta nettisivuilta vaihtoehtoja ensivuoden viettämiseen ja kauheassa kiireessä koittaa vielä palauttaa sitä kulttuurihistorian pääsykoekirjaa jolla on 14 päivän palautusoikeus, huomaan kuinka en saa mitään aikaiseksi kun alan mylläämään tekemättömyyden suossa.
Nyt on siis jäljellä kiittäminen seuraavia seikkoja: päiväunia, sekä sellaista asiaa, että joku muinaisena aikana keksi sen, että abiturientin oppitunnit loppuvat (ainakin suurimmaksi osin) jo noin kuukausi ennen kirjoituksia. Pitää muistaa että kiire ei ole, aikaa on ja tulevaisuus on edessä. Heti alkoi hymyilyttämään. Tämä pitääkin muistuttaa itselleen niin monta kertaa päivässä!
Nyt siis yksi asia kerrallaan käsiteltäväksi. Haluan myös sanoa ihan todella paljon tsemppiä ja jaksamista kaikille ihmisille jotka samaistuvat tähän tunteeseen, ja myös kyllä kaikille muille jotka pohtivat jotain. Ja ainahan on jotain pohdittavaa.
Rakkaudella,
Anna
P.s Fun. - Carry On on todella kaunis biisi ja se kannattaa kuunnella, se rauhoittaa.
Eihän se tekeminen siihen lopu kuitenkaan, preliminäärejä, essee ja tutkielma vielä tehtävänä, kirjapinojen lukemisesta puhumattakaan. Kuka ikinä keksikään lukuloma- termin? Se on mielestäni ristiriitaisin yhdyssana koskaan.
Milloinkahan voisi olla lomalla niin ettei päässä pyöri koko ajan jonkinlainen ahdistus tekemättömistä asioista, osaamisen epävarmuudesta, deadlineistä ja kaikesta mahdollisesta tulevaisuuteen liittyvästä.
Olen ollut nyt muutamana päivänä niin epätietoinen ja hieman ahdistunut (normaalimäärää enemmän) tulevaisuudesta ja kaikesta tekemättömästä. Kyllä järki ja tunteetkin sanoo että just relax, take it easy. Mutta jotenkin se ei vaan toimi niin. Mietin koko ajan mitä haluan tehdä, mitä voin tehdä, mitä kannattaa tehdä ja loppujen lopuksi: mitä jaksan tehdä?
Lukion abivuosi on tässä vaiheessa nähtävästikin ajanut pienen abiturientti - Annan jaksamisen ja ei- jaksamisen kynnykselle. Tiedän myös, että niin monella pyörii mielessä aivan samat kysymykset ja kaikki asiat joita ei ole vielä tehnyt - vaikka olisi pitänyt.
Välihuomiona mainitsen, että tässä vaiheessa kirjoittamista aloin huolestumaan seikasta, että vaikka kuinka yritän käyttää tekstissä puolipistettä, (harjoituksena huomista äidinkielen preliminääriä varten) en kuitenkaan oikein osaa.
Tiedän että asiat täytyisi ottaa kerrallaan ja rauhassa, ei mistään kannata stressata liikoja (tässäkin ihmettelen itseäni, mitä se liikoja on?) ,sillä minut ahdistuksen partaalle saa kauhea stressaaminen ja osaamisen aliarvionti. Yritän välttää sellaisten asioiden ylivaltaa mielessäni, sillä se vie jaksamisen kokonaan.
Olen huomannut että kun vaan jumittaa keittiönpöydän ääressä miettien mitä elämässä tekisi, kun etsii lukemittomilta nettisivuilta vaihtoehtoja ensivuoden viettämiseen ja kauheassa kiireessä koittaa vielä palauttaa sitä kulttuurihistorian pääsykoekirjaa jolla on 14 päivän palautusoikeus, huomaan kuinka en saa mitään aikaiseksi kun alan mylläämään tekemättömyyden suossa.
Nyt on siis jäljellä kiittäminen seuraavia seikkoja: päiväunia, sekä sellaista asiaa, että joku muinaisena aikana keksi sen, että abiturientin oppitunnit loppuvat (ainakin suurimmaksi osin) jo noin kuukausi ennen kirjoituksia. Pitää muistaa että kiire ei ole, aikaa on ja tulevaisuus on edessä. Heti alkoi hymyilyttämään. Tämä pitääkin muistuttaa itselleen niin monta kertaa päivässä!
Nyt siis yksi asia kerrallaan käsiteltäväksi. Haluan myös sanoa ihan todella paljon tsemppiä ja jaksamista kaikille ihmisille jotka samaistuvat tähän tunteeseen, ja myös kyllä kaikille muille jotka pohtivat jotain. Ja ainahan on jotain pohdittavaa.
Rakkaudella,
Anna
P.s Fun. - Carry On on todella kaunis biisi ja se kannattaa kuunnella, se rauhoittaa.
Kommentit
Lähetä kommentti