Minä nyt
Olen 19- vuotias nykyään. Ja vieläkin hukassa jollain lailla. Tänään tiedän sen, että lennän ensiviikolla Espanjaan ja siitä vähän päälle viikon päästä olen monen mutkaisen rautatien kautta saapunut klo 18:30 Luxembourgissa jollekin juna-asemalle.
Mitä sitten teen elokuun jälkeen, on todella avoinna. Kesä vaan juoksee ja minä kävelen.
On hassua ajatella, että monien (ja suurimman osan) elämä jatkuu samalla radalla kuin aina ennenkin. Itse on vaan niin konkreettisesti jonkun uuden edessä, ja ihmetys ei ole laantunut sitten ollenkaan neljän kuukauden aikana, mikä ylioppilaskirjoitusten loppumisesta on kulunut. Olen kuitenkin oppinut paljon. Ensinnäkin, on todella hyvä asia tietää jonkun olevan huono asia. (Entisen) työni ollessa kyseessä olen onnellinen että päädyin ratkaisuun lopettaa. Tänään viimeisn palkkapäivän kohdalla pysähdyin miettimään sitä faktaa, milloinkahan ikinä minulla on seuraava palkkapäivä, ja toisaalta taas sitä ihanaa mahdollisuutta, että nyt olen vapaa ja pääsen reissaamaan.
Olen siis lopultakin saanut matkasuunnitelmiani valmiiksi! Lähdemme ystäväni kanssa interrailaamaan, ja sen jälkeen jatkan matkaani omatoimisesti Luxembourgiin (tiedän, se on ehkä oudoin lomakohde ikinä mutta I'm looking forward to it) ja sieltä matka jatkuu vielä Hollantiin tapaamaan viime kesän rakkaita ystäviä Unkarin leiriltä.
Olen maailman onnellisin kun saan tavata ihania ihmisiä ja nähdä toinen toistaan kauniimpia paikkoja ja nauttia Euroopan kesästä ja monista kulttuureista. Eikä takaraivossa silti ole sitä omatunnon (vaiko yhteiskunnan) ääntä sanomassa kuinka minun olisi pitänyt hakea täydennyshaussa opiskelupaikkaa, tai olla lähettänyt jo miljoona työhakemusta.
Tottakai minua mietityttää mitä tapahtuu. Tottakai. En vaan osaa olla aina stressaamatta ja tuntematta miljoonaa tunnetta samanaikaisesti. Sama pätee kaikkeen mitä teen. Työnhaussa, matkustamisessa ja ihmissuhteissa, kaikissa on se sama asia, että ne saavat minut tuntemaan todella monta asiaa samanaikaisesti ja se tietysti tuo hieman monimutkaisuutta moneen juttuun. Pitää vaan aina muistuttaa itselleen se sama asia minkä jo niin monesti kirjoitusten aikana itselleni sanoin. Ei ole kiire mihinkään, ja asiat selviää kyllä. Nyt on osattava nauttia siitä, että on vapaa tekemään, olemaan ja kokemaan. Kyllä elämällä on aina tapana järjestyä. Uskon siihen aina.
Lauantaina vietin syntymäpäivää ja 19- vuotta tuli täyteen. Se tuntuu hyvältä. Tuntuu "uudelta" aloittaa uudenlainen elämä. Vaikken tiedä mitä se tarkoittaa, luulen, että 20- vuotta täyttäessäni olen kuitnekin monta kokemusta rikkaampi.
Viikonlopun juhlinnan ja alkuviikon Helsinkimatkan seurauksena olo on onnellinen ja haikea. Näin monia ystäviä ja sain viettää syntymäpäivääni myös monien sukulaisten kanssa. Ymmärsin taas kuinka onnellinen olenkaan. On haikeaa kun kaikki muuttuu, vaikka tiedän, että niin sen on mentävä.
Olen varma, että syksy on valoisa, vaikka tässä ollaankin matkalla kohti tuntematonta. Elämä on ihan hurjaa, ja olen niin innoissani!
Rakkaudella,
Anna
Belle & Sebastian - Get Me Away From Here
Mitä sitten teen elokuun jälkeen, on todella avoinna. Kesä vaan juoksee ja minä kävelen.
On hassua ajatella, että monien (ja suurimman osan) elämä jatkuu samalla radalla kuin aina ennenkin. Itse on vaan niin konkreettisesti jonkun uuden edessä, ja ihmetys ei ole laantunut sitten ollenkaan neljän kuukauden aikana, mikä ylioppilaskirjoitusten loppumisesta on kulunut. Olen kuitenkin oppinut paljon. Ensinnäkin, on todella hyvä asia tietää jonkun olevan huono asia. (Entisen) työni ollessa kyseessä olen onnellinen että päädyin ratkaisuun lopettaa. Tänään viimeisn palkkapäivän kohdalla pysähdyin miettimään sitä faktaa, milloinkahan ikinä minulla on seuraava palkkapäivä, ja toisaalta taas sitä ihanaa mahdollisuutta, että nyt olen vapaa ja pääsen reissaamaan.
Olen siis lopultakin saanut matkasuunnitelmiani valmiiksi! Lähdemme ystäväni kanssa interrailaamaan, ja sen jälkeen jatkan matkaani omatoimisesti Luxembourgiin (tiedän, se on ehkä oudoin lomakohde ikinä mutta I'm looking forward to it) ja sieltä matka jatkuu vielä Hollantiin tapaamaan viime kesän rakkaita ystäviä Unkarin leiriltä.
Olen maailman onnellisin kun saan tavata ihania ihmisiä ja nähdä toinen toistaan kauniimpia paikkoja ja nauttia Euroopan kesästä ja monista kulttuureista. Eikä takaraivossa silti ole sitä omatunnon (vaiko yhteiskunnan) ääntä sanomassa kuinka minun olisi pitänyt hakea täydennyshaussa opiskelupaikkaa, tai olla lähettänyt jo miljoona työhakemusta.
Tottakai minua mietityttää mitä tapahtuu. Tottakai. En vaan osaa olla aina stressaamatta ja tuntematta miljoonaa tunnetta samanaikaisesti. Sama pätee kaikkeen mitä teen. Työnhaussa, matkustamisessa ja ihmissuhteissa, kaikissa on se sama asia, että ne saavat minut tuntemaan todella monta asiaa samanaikaisesti ja se tietysti tuo hieman monimutkaisuutta moneen juttuun. Pitää vaan aina muistuttaa itselleen se sama asia minkä jo niin monesti kirjoitusten aikana itselleni sanoin. Ei ole kiire mihinkään, ja asiat selviää kyllä. Nyt on osattava nauttia siitä, että on vapaa tekemään, olemaan ja kokemaan. Kyllä elämällä on aina tapana järjestyä. Uskon siihen aina.
Lauantaina vietin syntymäpäivää ja 19- vuotta tuli täyteen. Se tuntuu hyvältä. Tuntuu "uudelta" aloittaa uudenlainen elämä. Vaikken tiedä mitä se tarkoittaa, luulen, että 20- vuotta täyttäessäni olen kuitnekin monta kokemusta rikkaampi.
Viikonlopun juhlinnan ja alkuviikon Helsinkimatkan seurauksena olo on onnellinen ja haikea. Näin monia ystäviä ja sain viettää syntymäpäivääni myös monien sukulaisten kanssa. Ymmärsin taas kuinka onnellinen olenkaan. On haikeaa kun kaikki muuttuu, vaikka tiedän, että niin sen on mentävä.
Olen varma, että syksy on valoisa, vaikka tässä ollaankin matkalla kohti tuntematonta. Elämä on ihan hurjaa, ja olen niin innoissani!
Rakkaudella,
Anna
Belle & Sebastian - Get Me Away From Here
Kommentit
Lähetä kommentti