She moves in her own way
Suomi. On vaikea tajuta, että asun täällä ja huomenna olen omassa huoneessani. Kolme viikkoa jossain muulla ja olen aivan sekaisin. Eurooppamatkan aikana taisin tuntea kaikki mahdolliset tunteet. Nyt olo on haikea. Rakastan matkustaa.
Matkustin siis junalla ympäri Eurooppaa. Sanat on oikeastaan aika vähissä, kuten aina jonkin loppuessa. Mieli ja sydän on täynnä asioita ja tunteita. Näin niin paljon, etten edes ymmärrä. Monia uusia tuttavuuksia, monia haikeita hyvästejä. Kansainvälisyyden ainut haittapuoli on se, että sitten joutuu kauaksi sieltä missä on ihanaa, hauskaa ja rakkaita ihmisiä.
Monista kokemuksista kertoo se, että kannettaaa oli PALJON. Perustelen rinkan painavuutta sillä, että jokainen uusi asia muistuttaa matkasta, ja kaikki oli tarpeellisia myökin, tottakai. Puhelimen ja kameran miljoona kuvaa muistuttavat niin ihanista hetkistä, kuumista päivistä, erikoisista hostelleista ja mitä mielenkiintoisimmista tilanteista. Kuopio- Malaga-Madrid-Barcelona-Lyon-Paris-Luxembourg-Trier-Den Haag-Amsterdam-Helsinki-Kuopio + monta muuta pysädystä ja pientä kaupunkia. Juna-asemia monia kymmeniä. Ja suurimpien kaupunkien juna-asemat on ihan hurjia ostoskeskuksia! Tällä hetkellä reililippu vetää viimeisiään, ja sitä paitsi jo Pariisissa avulias lippunainen niittasi sen jo kerran takaisin kiinni...
Käsitys ajasta meni reissulla ihan sekaisin. Kolme viikkoa kyllä, mutta oma matkani tuntui kolmelta erillisestä matkalta. Ensin oli varsinainen "reiliosuus" ystäväni Roosan kanssa, sitten matkustin yksin Luxembourgiin ja kolmas osuus oli Hollanti. Mutta missään välissä en mennyt kotiin. Koko ajan tuntui siltä, että kuului sinne missä oli. Ihanat ihmiset ympärillä ja kaikki kauniit kaupungit vaan aina toivottivat tervetulleiksi eikä mistään olisi halunnut lähteä pois. Mutta oli ikävä kotiin. Ikävä perhettä ja ystäviä. Mutta en kaivannut Suomea sinänsä. Vain kotia.
Reissulla olin jonkin verran myös yksin ja kokonaisuudessaan se oli todella kasvattava kokemus. Uudet tilanteet, tunteet ja ajatukset sai mut tuntemaan itseäni paremmin. Mietin jossain vaiheessa, että valitsin blogini nimen silloin joskus kyllä aika osuvasti. Olen iloinen siitä, että olen itsenäinen ihminen ja haluan olla sitä. Haluan tehdä jutut omalla tavallani. Itsenäisyys ja "own way" saattaa joskus tehdä minut vähän varautuneeksi. Mutta olen sitä mieltä, että pitää miettiä omaa ajatusta ensin itse, sitten jakaa ajatuksia ja tunteita. Ja kasvattavinta on se, kun toinen jakaa saman tunteen, tai itse oppii uutta toiselta. Tällaisia hetkiä tällä matkalla oli monta.
Oli hassua istua bussissa Helsingin lentokentältä kohti rautatieasemaa. Ennen Helsinkikin tuntui jännittävältä. On tämä kiva kaupunki, mutta jotenkin kun sisäistää sen, että maailmassa on miljardeja ihmisiä, monia monia kaupunkeja ja kokemuksia odottamassa niin alkaa tämäkin tuntua aika vaisulta.
Siitä mitä nyt tapahtuu, ei minulla ole mitään aavistusta. Mitä teen, tunnen tai ajattelen, on kaikki hyvin sekavaa. Suurin ajatus päässäni on vaan välkkyvin kirjaimin suuri teksti joka sanoo: RAKASTAN MAAILMAA. Rakastan tunnetta, hymyä ja halauksia. Kyllä tästä kaikesta vielä hyvä tulee.
Rakkaudella,
Anna
The Kooks - She moves in her own way
Matkustin siis junalla ympäri Eurooppaa. Sanat on oikeastaan aika vähissä, kuten aina jonkin loppuessa. Mieli ja sydän on täynnä asioita ja tunteita. Näin niin paljon, etten edes ymmärrä. Monia uusia tuttavuuksia, monia haikeita hyvästejä. Kansainvälisyyden ainut haittapuoli on se, että sitten joutuu kauaksi sieltä missä on ihanaa, hauskaa ja rakkaita ihmisiä.
Monista kokemuksista kertoo se, että kannettaaa oli PALJON. Perustelen rinkan painavuutta sillä, että jokainen uusi asia muistuttaa matkasta, ja kaikki oli tarpeellisia myökin, tottakai. Puhelimen ja kameran miljoona kuvaa muistuttavat niin ihanista hetkistä, kuumista päivistä, erikoisista hostelleista ja mitä mielenkiintoisimmista tilanteista. Kuopio- Malaga-Madrid-Barcelona-Lyon-Paris-Luxembourg-Trier-Den Haag-Amsterdam-Helsinki-Kuopio + monta muuta pysädystä ja pientä kaupunkia. Juna-asemia monia kymmeniä. Ja suurimpien kaupunkien juna-asemat on ihan hurjia ostoskeskuksia! Tällä hetkellä reililippu vetää viimeisiään, ja sitä paitsi jo Pariisissa avulias lippunainen niittasi sen jo kerran takaisin kiinni...
Käsitys ajasta meni reissulla ihan sekaisin. Kolme viikkoa kyllä, mutta oma matkani tuntui kolmelta erillisestä matkalta. Ensin oli varsinainen "reiliosuus" ystäväni Roosan kanssa, sitten matkustin yksin Luxembourgiin ja kolmas osuus oli Hollanti. Mutta missään välissä en mennyt kotiin. Koko ajan tuntui siltä, että kuului sinne missä oli. Ihanat ihmiset ympärillä ja kaikki kauniit kaupungit vaan aina toivottivat tervetulleiksi eikä mistään olisi halunnut lähteä pois. Mutta oli ikävä kotiin. Ikävä perhettä ja ystäviä. Mutta en kaivannut Suomea sinänsä. Vain kotia.
Reissulla olin jonkin verran myös yksin ja kokonaisuudessaan se oli todella kasvattava kokemus. Uudet tilanteet, tunteet ja ajatukset sai mut tuntemaan itseäni paremmin. Mietin jossain vaiheessa, että valitsin blogini nimen silloin joskus kyllä aika osuvasti. Olen iloinen siitä, että olen itsenäinen ihminen ja haluan olla sitä. Haluan tehdä jutut omalla tavallani. Itsenäisyys ja "own way" saattaa joskus tehdä minut vähän varautuneeksi. Mutta olen sitä mieltä, että pitää miettiä omaa ajatusta ensin itse, sitten jakaa ajatuksia ja tunteita. Ja kasvattavinta on se, kun toinen jakaa saman tunteen, tai itse oppii uutta toiselta. Tällaisia hetkiä tällä matkalla oli monta.
Oli hassua istua bussissa Helsingin lentokentältä kohti rautatieasemaa. Ennen Helsinkikin tuntui jännittävältä. On tämä kiva kaupunki, mutta jotenkin kun sisäistää sen, että maailmassa on miljardeja ihmisiä, monia monia kaupunkeja ja kokemuksia odottamassa niin alkaa tämäkin tuntua aika vaisulta.
Siitä mitä nyt tapahtuu, ei minulla ole mitään aavistusta. Mitä teen, tunnen tai ajattelen, on kaikki hyvin sekavaa. Suurin ajatus päässäni on vaan välkkyvin kirjaimin suuri teksti joka sanoo: RAKASTAN MAAILMAA. Rakastan tunnetta, hymyä ja halauksia. Kyllä tästä kaikesta vielä hyvä tulee.
Rakkaudella,
Anna
The Kooks - She moves in her own way
Kommentit
Lähetä kommentti