Något annat roligt
Hello,
Välillä tuntuu siltä, että tekisi mieli vain kirjoittaa ja kirjoittaa sydänjuuria myöten siitä, mitä ominaisuuksia haluaisi itseensä ja millainen haluaisi olla, miten käyttäytyä muita kohtaan, millaisen kuvan haluaisi antaa itsestään ja mitä haluaisi tehdä. Mutta sitten rauhoitun ja lakkaan käyttämästä tuollaisia romanttisia ja kuluneita ilmauksia kuin "sydänjuuria myöten" ja palautan itseni maan pinnalle hyväksyen itseni. Enkä tarkoita, ettenkö olisi kirjoittanut tai ajatellut tällaisia asioita, mutta lähtökohta niiden pohtimiseen pitää olla kunnossa.
Kyllähän itsensä kehittimistä ja haaveita pitää pohtia, ja teenkin sitä joka ikinen päivä. Mutta luulen että se pitää tehdä sitä kautta, kuinka sen voi tehdä itselleen ystävällisesti eikä vaan velloen sellaisessa epätoivossa, ja suoraan sanottuna harmissaan siitä mitä itsellään ei ole, tai surullisena jostakin sellaisesta tilanteesta missä ei ole osannut olla oma itsensä. Vaikkakin siitä pääsee sitten siihen, että mitä minä tarkoitan sillä "omalla itselläni"? Kyllä minulla on perusajatus siitä millainen olen, ja miten käyttäydyn mutta uudet tilanteet tuovat usein eteeni paikkoja joissa pohdin sitä, kuinka olla se "minä" niin, että oikeasti olen sitä mitä tunnen ja ajattelen.
Monesti olen huomannut olevani sellainen hiljainen tyyppi joka ei osaakaan sanoa mitään kaverin kaverille, tai jollekin muulle tuntemattomalle. Ja varsinkin silloin kun tekisi mieli mennä puhumaan jollekin. Kuitenkin monesti olen myös se sosiaalinen persoona joka haluaa puhua kaikille, sellainen joka nauraa ja puhuu paljon. Ja vaikeinta on se, kun sisälläni tiedän, kuinka haluaisin saada hymyn jonkin ihmisen kasvoille, kuinka haluaisinkaan jutella tai kysyä jostakin asiasta. Mutta jokin tekee sen, että erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa minunkun sosiaalisuuteni on erilaista. En koe olevani erityisen ujo ihminen, mutta en ole aina se sosiaalisinkaan tapaus. Yleensä juuri tämä ristiriita johtaa minut katsomaan sitä, miten muut käyttäytyvät tällaisissa tilanteissa.
Yleensä ne ominaisuudet joita kaipaa tai joista on jopa kateellinen, tulee siitä mitä näkee ympärillään ja mitä näkee tuttavissaan ja ystävissään. Ei varmasti ole meissä yhtäkään joka ei olisi joskus ollut vähän kateellinen tai ainakaan ihaileva jonkun ystävän jotakin ominaisuutta kohtaan. Ja tietyssä määrin pitääkin olla. Kaverin, sukulaisen tai tuntemattoman käytös ainakin monesti herättää minussa sellaisen olon, että haluan pyrkiä kehittämään jotakin piirrettä itsessäni.
Nykyään osa tästä kaikesta ajasta mikä minulla on, menee siihen, että olen oma opinto-ohjaajani ja käyn läpi koulujen sivuja ottaen selvää mitä missäkin on. Otan selvää opinto-oppaista, hakukriteereistä ja valmennuskursseista. Minulle se on itseni etsimistä ja haaveilua. Saan ottaa selvää siitä millaista tulevaisuuteni voi olla. Saan kuvitella omaa elämääni ja pohtia sitä tuntisinko oloni hyväksi missä ja miten. Mutta sitten tullaan taas siihen, että miten olla se oma itseni? Haluan seuraavaksi elämältä jotain muuta, kivaa ja jännittävää. Kaikinpuolin uutta. Muuton, opiskelupaikan ja uusia sosiaalisia tilanteita. Todella tiedän sen, että se tulevaisuus, tuleva asuinpaikka, koulupaikka ja sosiaaliset tilanteet tulevat olemaan sellaisia, että menen sinne yksin. Omana itsenäni oman persoonallisuuteni kanssa. Jotenkin välillä on vain hankala luottaa niihin omiin sosiaalisiin taitoihin. Ja silloin tulee miettineeksi sitä, kuinka jotkut ystävieni ja sukulaisteni piirteet olisivat omiaan sellaisissa tilanteissa. Huomaan kuitenkin, että on tärkeää tulla sellaiseen tulokseen, että hyväksyy omat piirteensä. Hyväksyy niiden kehittämismahdollisuudet ja oppii kehittämään niitä, mutta myös sen, että on ihan normaalia jos joskus pitääkin kerätä enemmän rohkeutta sanoakseen jotain, ja on myös okei olla joskus sanomatta.
Yksi hienoimmista asioista on uuden oppiminen. Ja se tapahtuu eirtyisen hyvin silloin, kun menee ulos omalta mukavuusalueeltaan. Taas yksi vähän clicheltä kuulostava asia, mutta todella hyvin paikkansa pitävä juttu. Ja olenkin tullut tulokseen, ja siitä johtuen hyvälle mielelle siitä, että esimerkiksi opiskelupaikka tulee valita koulun, ohjelman ja kaupungin perusteella. Ei ensisijaisesti sen, mikä tuntuu suoraan pehmeältä laskulta tulevaisuuteen. Sosiaaliset taidot kehittyvät, ja uudesta tulee tuttua ja rakasta. Ja uudesta löytyy sellaista mitä ei olisi edes arvannut. Silloin tulee onnistumisen tunne siitä, että on ylittänyt itsensä, ja silloin löytää itsestään jotain uutta. Kaikki tuttu on varmasti turvana ja lämpönä mukana, mutta uuden kautta saa jotain sellaista, mistä löytää paljon positiivista itsestään, taidoistaan ja ympärillä olevista ihmisistä,
Rakkaudella,
Anna
Välillä tuntuu siltä, että tekisi mieli vain kirjoittaa ja kirjoittaa sydänjuuria myöten siitä, mitä ominaisuuksia haluaisi itseensä ja millainen haluaisi olla, miten käyttäytyä muita kohtaan, millaisen kuvan haluaisi antaa itsestään ja mitä haluaisi tehdä. Mutta sitten rauhoitun ja lakkaan käyttämästä tuollaisia romanttisia ja kuluneita ilmauksia kuin "sydänjuuria myöten" ja palautan itseni maan pinnalle hyväksyen itseni. Enkä tarkoita, ettenkö olisi kirjoittanut tai ajatellut tällaisia asioita, mutta lähtökohta niiden pohtimiseen pitää olla kunnossa.
Kyllähän itsensä kehittimistä ja haaveita pitää pohtia, ja teenkin sitä joka ikinen päivä. Mutta luulen että se pitää tehdä sitä kautta, kuinka sen voi tehdä itselleen ystävällisesti eikä vaan velloen sellaisessa epätoivossa, ja suoraan sanottuna harmissaan siitä mitä itsellään ei ole, tai surullisena jostakin sellaisesta tilanteesta missä ei ole osannut olla oma itsensä. Vaikkakin siitä pääsee sitten siihen, että mitä minä tarkoitan sillä "omalla itselläni"? Kyllä minulla on perusajatus siitä millainen olen, ja miten käyttäydyn mutta uudet tilanteet tuovat usein eteeni paikkoja joissa pohdin sitä, kuinka olla se "minä" niin, että oikeasti olen sitä mitä tunnen ja ajattelen.
Monesti olen huomannut olevani sellainen hiljainen tyyppi joka ei osaakaan sanoa mitään kaverin kaverille, tai jollekin muulle tuntemattomalle. Ja varsinkin silloin kun tekisi mieli mennä puhumaan jollekin. Kuitenkin monesti olen myös se sosiaalinen persoona joka haluaa puhua kaikille, sellainen joka nauraa ja puhuu paljon. Ja vaikeinta on se, kun sisälläni tiedän, kuinka haluaisin saada hymyn jonkin ihmisen kasvoille, kuinka haluaisinkaan jutella tai kysyä jostakin asiasta. Mutta jokin tekee sen, että erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa minunkun sosiaalisuuteni on erilaista. En koe olevani erityisen ujo ihminen, mutta en ole aina se sosiaalisinkaan tapaus. Yleensä juuri tämä ristiriita johtaa minut katsomaan sitä, miten muut käyttäytyvät tällaisissa tilanteissa.
Yleensä ne ominaisuudet joita kaipaa tai joista on jopa kateellinen, tulee siitä mitä näkee ympärillään ja mitä näkee tuttavissaan ja ystävissään. Ei varmasti ole meissä yhtäkään joka ei olisi joskus ollut vähän kateellinen tai ainakaan ihaileva jonkun ystävän jotakin ominaisuutta kohtaan. Ja tietyssä määrin pitääkin olla. Kaverin, sukulaisen tai tuntemattoman käytös ainakin monesti herättää minussa sellaisen olon, että haluan pyrkiä kehittämään jotakin piirrettä itsessäni.
Nykyään osa tästä kaikesta ajasta mikä minulla on, menee siihen, että olen oma opinto-ohjaajani ja käyn läpi koulujen sivuja ottaen selvää mitä missäkin on. Otan selvää opinto-oppaista, hakukriteereistä ja valmennuskursseista. Minulle se on itseni etsimistä ja haaveilua. Saan ottaa selvää siitä millaista tulevaisuuteni voi olla. Saan kuvitella omaa elämääni ja pohtia sitä tuntisinko oloni hyväksi missä ja miten. Mutta sitten tullaan taas siihen, että miten olla se oma itseni? Haluan seuraavaksi elämältä jotain muuta, kivaa ja jännittävää. Kaikinpuolin uutta. Muuton, opiskelupaikan ja uusia sosiaalisia tilanteita. Todella tiedän sen, että se tulevaisuus, tuleva asuinpaikka, koulupaikka ja sosiaaliset tilanteet tulevat olemaan sellaisia, että menen sinne yksin. Omana itsenäni oman persoonallisuuteni kanssa. Jotenkin välillä on vain hankala luottaa niihin omiin sosiaalisiin taitoihin. Ja silloin tulee miettineeksi sitä, kuinka jotkut ystävieni ja sukulaisteni piirteet olisivat omiaan sellaisissa tilanteissa. Huomaan kuitenkin, että on tärkeää tulla sellaiseen tulokseen, että hyväksyy omat piirteensä. Hyväksyy niiden kehittämismahdollisuudet ja oppii kehittämään niitä, mutta myös sen, että on ihan normaalia jos joskus pitääkin kerätä enemmän rohkeutta sanoakseen jotain, ja on myös okei olla joskus sanomatta.
Yksi hienoimmista asioista on uuden oppiminen. Ja se tapahtuu eirtyisen hyvin silloin, kun menee ulos omalta mukavuusalueeltaan. Taas yksi vähän clicheltä kuulostava asia, mutta todella hyvin paikkansa pitävä juttu. Ja olenkin tullut tulokseen, ja siitä johtuen hyvälle mielelle siitä, että esimerkiksi opiskelupaikka tulee valita koulun, ohjelman ja kaupungin perusteella. Ei ensisijaisesti sen, mikä tuntuu suoraan pehmeältä laskulta tulevaisuuteen. Sosiaaliset taidot kehittyvät, ja uudesta tulee tuttua ja rakasta. Ja uudesta löytyy sellaista mitä ei olisi edes arvannut. Silloin tulee onnistumisen tunne siitä, että on ylittänyt itsensä, ja silloin löytää itsestään jotain uutta. Kaikki tuttu on varmasti turvana ja lämpönä mukana, mutta uuden kautta saa jotain sellaista, mistä löytää paljon positiivista itsestään, taidoistaan ja ympärillä olevista ihmisistä,
Rakkaudella,
Anna
Kommentit
Lähetä kommentti