Seaside

Kahden kuukauden päästä minulla on koti Turussa. Enhän minä sitä oikein tajua. Jos tajuaisin, asiaa ei pystyisi toteamaan yhdellä lauseella. Muutan siis siihen kaupunkiin, mistä lähtee laivoja Ruotsiin. Eli siihen kaupunkiin, joka on yksi Suomen vanhimpia. Sitä todistaa myös se, että kaupungin keskeltä virtaa joki, niin kuin useimmissa vanhoissa Euroopan kaupungeissa. Ei ehkä yhtä tunnettu ja suuri joki, mutta kuitenkin. Tässä kaupungissa on myös alue Ruissalo ja siellä järjestetään kesäisin Ruisrock. Ihmiset sanovat "Kuka haluaa?" sijasta "Ketä haluaa?", todennäköisyys päästä puhumaan ruotsia suurenee, ihmisten lukumäärä ympärillä kasvaa ja välimatka siskoon ja moniin ystäviin pienenee. 

Muutan siis Turkuun! On hassua kirjoittaa se, tai sanoa se ääneen. Mutta kun ajattelen sitä, ei se ole sen kummoisempaa. Jännittävää tietenkin mutta jotenkin todella luonnollista. En tosin lähde Turkuun vain haistelemaan meri-ilmaa ja katselemaan laivoja. (Mitä aion kyllä myös tehdä!)  Menen lähinnä kuluttamaan Turun kirjaston penkkejä. Menen valmennuskurssille. Josta olen kyllä todella innoissani! Sehän on jo vähän kuin oikeaa koulua. 

Olen päättänyt hakea yliopistoon opiskelemaan politiikan tutkimusta, joka tarkoittaa siis poliittista historiaa & valtio-oppia. Ja Turkuun, sillä siellä nämä kaksi pääainetta päättivät yhdistyä ensi syksystä alkaen. Ja se tarkoittaa sitä, että fuksivuonna saisi päättää oman pääaineensa. Lisäksi Turku on Suomen ainoa kaupunki jossa voi yliopistossa opiskella kulttuurihistoriaa ja luovaa kirjoittamista. Ja muutenkin, vaikken Turkua niin hyvin tunne, on minulla hyvä olo siitä kaupungista. Siellä on suuri yliopisto, erilainen meininki kuin täällä, uusia ihmisiä, paljon historiaa ja kulttuuria. 

On omituista oikein tuntea miten elämä menee eteenpäin. Se ei pysähdy hetkeksikään. Tunteja seuraa aina toinen tunti, tätä päivää aina huominen. Pari viime kuukautta menivät kuin vilahtaen ohi osaksi töiden takia, osaksi en edes tiedä. Olen kuitenkin onnellinen, kokenut monta tunnetta ja olotilaa. Tehnyt töitä ja lomaillut myös jonkin verran. Tuntuu, että asiat ovat järjestyksessä. Ja tuntuu myös, että olen levännyt. Vaikka joulun aikaan olin todella paljon töissä, olo on silti levollinen ja jaksoin senkin ajanjakson läpi uupumatta. Kiitos välivuoden! On ihana tunne kun tuntuu voimakkaalta. 

Nyt olen innoissani lukemisesta. Muistan kuinka uupunut lukemiseen olin ylioppilaskirjoitusten jälkeen. En ymmärtänyt tai edes jaksanut ymmärtää mitään pääsykoekirjasta kirjoitusten jälkeen. Suunnitelmissa kyllä olikin pitää välivuosi. Ja se on ollut minulle aivan välttämätön ja niin paljon energiaa kerryttävä kokemus.
Nyt olen lukenut jo jonkin verran, ja se on ihanaa! On ihanaa lukea ja oppia ja ymmärtää. Koko ajan asia päässäni yhdistyy toiseen. Turun kevät tulee siis olemaan suuri osa minun kevättäni ja olen siitä innoissani. En tietenkään voi olla varma pääsenkö kouluun, mutta aion tehdä töitä sen eteen, ja nyt olen valmis tekemään sen työn.

Olen lähiaikoina kirjoittanut myös jonkin verran, runoja ja jotain muita määrittelettömiä tekstejä. On mielenkiintoista kuinka kirjoittamisessa on joskus taukoja, ja joskus on todella vahvasti sellainen "nyt täytyy kirjoittaa"- olo. Tässä yksi lähiaikoina kirjoitetuista runoista:

Mieleni on sumussa

Niinkuin tuolla talojen takana nousevat kuusikot 

jossain Hartolan tietämillä

Keskipäivän aikoihin tammikuussa

Näen ne läpikulkumatkalla

Mieltäni en vieläkään

Vaikka kuljen sen kanssa koko ajan

Mutta kuka sanoo että sumu on surun sumua

Positiivisuudellakin on utuisuutensa

P.S Ihanaa ja mahtavaa uutta vuotta sinulle, kuka luet tätä! 2014 tulee olemaan hyvä vuosi, olen siitä varma. Hymyile, siihen on syytä! <3

Rakkaudella,
Anna