Kiitos
Tämä syksy on kestänyt noin kaksi viikkoa. Ei ole mielestäni pitkään siitä, kun elokuun lopulla fuksiviikon ensimmäisenä iltana kiersin pöydästä toiseen tutustumassa uusiin opiskelukavereihini. Ei ole kauan siitä kun istuin ensimmäisillä luennoilla, ensimmäisiä kertoja ainejärjestömme toimistolla, kun kävin ensimmäisiä kertoja opiskelijaravintoiloissa, sitseillä, opiskelijabileissä, kaupungilla, lounailla, ja ylipäätään tässä kaupungissa. Nyt minulla on opintopisteitä ja suunnilleen selvää mitä kursseja pitää keväällä käydä. Yliopiston käytännöt ja aikataulut, ruokalat ja toimisto ovat tulleet tutuiksi. Olen päässyt ainejärjestömme hallitukseen, kirjoittanut juttuja lehteemme, ollut töissäkin, mutta mikä tärkeintä, olen niin onnellinen sillä olen saanut tutustua mahtaviin ihmisiin, joita minulla on kunnia kutsua ystävikseni.
En vielä täysin tiedä mitä on opiskelijaelämä. En tietenkään näin 4 kuukauden jäljeen. Mutta tiedän millaista on lukea tenttiin vain päivää ennen, millaista on kun ahdistaa tekemättömän työn määrä ja millaista on epäillä itseään lähes kaikesta ja kun tuntuu että aika ei riitä tai mikään ei onnistu. Mutta ennen kaikkea tiedän että pystyn siihen. Pystyn opiskelemaan, tekemään tentit ja olemaan sosiaalinen. Tutustumaan, osallistumaan, järjestämään ja olemaan läsnä. Kokemukset, tapahtumat ja elämykset ovat suoritettavien opintojen ohella tärkeitä asioita siinä mitä minusta täällä tulee, millainen minusta kasvaa. Eräs ystävistäni sanoikin tenttistressini keskellä: "Mutta et haluasi sitä mitenkään muutenkaan." Ja se on aivan totta. En haluaisikaan. Tämä on juuri sitä mitä halusin, ja mitä haluan. Opiskella ja olla osa yhteisöä yksilönä.
Oikeasti tämä syksy on kestänyt nyt melkein 17 viikkoa. Olen viettänyt ne vaihtelevilla tavoilla. Jotkut todella kiireessä, jotkut niin että olen juhlinut melkein joka päivä, jotkut niin että olen itkenyt melkein joka päivä. Jotkin viikot ovat olleen niin hauskoja ja täynnä erilaisia tapahtumia, että en ole ennen kokenut oikein mitään sellaista. Olen nauttinut suurimmasta osasta hetkiä, sillä olen kokenut niin paljon uutta ja sellaista mistä en olisi osannut unelmoidakaan. En vaihtaisi tätä mihinkään.
Arki on arkea kaikkialla, ja hetkellä se on minulle sitä, että makaan tässä sängyllä ja syön karkkia työpäivän jälkeen. Kello on 22:17, spotify- listalla soi Mumford & Sons:in Hopeless Wanderer. Maanantaina lähden junalla kotiin Kuopioon. Siellä on kuulemma jo lunta, ja siellä odottaa perhe, ja suurin osa rakkaita ystäviäni.
Olen onnellinen tästä syksystä, tästä vuodesta. Vuosi 2014 on minulle se vuosi, kun saavutin yhden suurimmista asioista tähänastisessa elämässäni. Pääsin yliopistoon. Se ei ollut minulle mikään pieni juttu, vaan kaikki lähti jo noin vuosi sitten liikeelle kun pääsykoekirjat julkaistiin. Sitten kirjoitin lisänä historian ylioppilaskirjoituksissa ja luin pääsykokeisiin. Olin töissä ja keväällä muutin Turkuun valmennuskurssille. Kesällä taas töitä ja sitten onnellisena takaisin Turkuun yliopistopaikka takataskussa. Tai oikeastaan silmieni edessä. Nyt asun täällä, ja olen varmaankin pian muuttamassa uuteen asuntoon. Kaikki on vasta alussa.
En voi olla muuta kuin kiitollinen, ja onnellinen. Vuosi 2014 ei toisaalta ollut se vuosi, kun teen eniten tai tapahtui eniten. Mutta se on varmasti yksi elämäni vuosista, jotka tulen muistamaan sillä minä saavutin jotain, jotain minkä eteen tein todella paljon työtä. Vuonna 2013 minusta tuli ylioppilas ja vuonna 2014 minusta tuli valtiotieteiden ylioppilas. Pitää ja saa olla omista saavutuksistaan onnellinen. Pitää kuitenkin muistaa, ettei ole mitään kiirettä olla valmis tai tietää mitä välttämättä haluaa. Pitää unelmoida ja olla rauhassa. Muistan tämän vuoden suurista iloista, innostuneisuudesta, surusta, huolesta, mutta eniten onnesta. Onnesta siitä, että elän (kuinka clicheltä se kuulostaakin) ja saan olla kokemassa kaikkia näitä hetkiä.
Kiitos kaikille vuodesta 2014, olen tutustunut niin ihaniin ihmisiin, että en edes ymmärrä! Kiitos ihanillle vanhemmille ystäville ja perheelle ja tutuille jotka aina kuuntelevat ja kannustavat. Kaikki vaikuttavat tähän elämääni, jossa niin helposti menen tunteista sekaisin, epäonnistun tai onnistun. Kiitos kaikista pienistä hetkistä, keskusteluista keskiyöllä, juhlista, matkoista ja rakkaudesta. Olen onnellinen.
Tervetuloa vuosi 2015! Tehdään siitä upea vuosi!
Rakkaudella,
Anna
Florence & The Machine - You've Got The Love
En vielä täysin tiedä mitä on opiskelijaelämä. En tietenkään näin 4 kuukauden jäljeen. Mutta tiedän millaista on lukea tenttiin vain päivää ennen, millaista on kun ahdistaa tekemättömän työn määrä ja millaista on epäillä itseään lähes kaikesta ja kun tuntuu että aika ei riitä tai mikään ei onnistu. Mutta ennen kaikkea tiedän että pystyn siihen. Pystyn opiskelemaan, tekemään tentit ja olemaan sosiaalinen. Tutustumaan, osallistumaan, järjestämään ja olemaan läsnä. Kokemukset, tapahtumat ja elämykset ovat suoritettavien opintojen ohella tärkeitä asioita siinä mitä minusta täällä tulee, millainen minusta kasvaa. Eräs ystävistäni sanoikin tenttistressini keskellä: "Mutta et haluasi sitä mitenkään muutenkaan." Ja se on aivan totta. En haluaisikaan. Tämä on juuri sitä mitä halusin, ja mitä haluan. Opiskella ja olla osa yhteisöä yksilönä.
Oikeasti tämä syksy on kestänyt nyt melkein 17 viikkoa. Olen viettänyt ne vaihtelevilla tavoilla. Jotkut todella kiireessä, jotkut niin että olen juhlinut melkein joka päivä, jotkut niin että olen itkenyt melkein joka päivä. Jotkin viikot ovat olleen niin hauskoja ja täynnä erilaisia tapahtumia, että en ole ennen kokenut oikein mitään sellaista. Olen nauttinut suurimmasta osasta hetkiä, sillä olen kokenut niin paljon uutta ja sellaista mistä en olisi osannut unelmoidakaan. En vaihtaisi tätä mihinkään.
Arki on arkea kaikkialla, ja hetkellä se on minulle sitä, että makaan tässä sängyllä ja syön karkkia työpäivän jälkeen. Kello on 22:17, spotify- listalla soi Mumford & Sons:in Hopeless Wanderer. Maanantaina lähden junalla kotiin Kuopioon. Siellä on kuulemma jo lunta, ja siellä odottaa perhe, ja suurin osa rakkaita ystäviäni.
Olen onnellinen tästä syksystä, tästä vuodesta. Vuosi 2014 on minulle se vuosi, kun saavutin yhden suurimmista asioista tähänastisessa elämässäni. Pääsin yliopistoon. Se ei ollut minulle mikään pieni juttu, vaan kaikki lähti jo noin vuosi sitten liikeelle kun pääsykoekirjat julkaistiin. Sitten kirjoitin lisänä historian ylioppilaskirjoituksissa ja luin pääsykokeisiin. Olin töissä ja keväällä muutin Turkuun valmennuskurssille. Kesällä taas töitä ja sitten onnellisena takaisin Turkuun yliopistopaikka takataskussa. Tai oikeastaan silmieni edessä. Nyt asun täällä, ja olen varmaankin pian muuttamassa uuteen asuntoon. Kaikki on vasta alussa.
En voi olla muuta kuin kiitollinen, ja onnellinen. Vuosi 2014 ei toisaalta ollut se vuosi, kun teen eniten tai tapahtui eniten. Mutta se on varmasti yksi elämäni vuosista, jotka tulen muistamaan sillä minä saavutin jotain, jotain minkä eteen tein todella paljon työtä. Vuonna 2013 minusta tuli ylioppilas ja vuonna 2014 minusta tuli valtiotieteiden ylioppilas. Pitää ja saa olla omista saavutuksistaan onnellinen. Pitää kuitenkin muistaa, ettei ole mitään kiirettä olla valmis tai tietää mitä välttämättä haluaa. Pitää unelmoida ja olla rauhassa. Muistan tämän vuoden suurista iloista, innostuneisuudesta, surusta, huolesta, mutta eniten onnesta. Onnesta siitä, että elän (kuinka clicheltä se kuulostaakin) ja saan olla kokemassa kaikkia näitä hetkiä.
Kiitos kaikille vuodesta 2014, olen tutustunut niin ihaniin ihmisiin, että en edes ymmärrä! Kiitos ihanillle vanhemmille ystäville ja perheelle ja tutuille jotka aina kuuntelevat ja kannustavat. Kaikki vaikuttavat tähän elämääni, jossa niin helposti menen tunteista sekaisin, epäonnistun tai onnistun. Kiitos kaikista pienistä hetkistä, keskusteluista keskiyöllä, juhlista, matkoista ja rakkaudesta. Olen onnellinen.
Tervetuloa vuosi 2015! Tehdään siitä upea vuosi!
Rakkaudella,
Anna
Kommentit
Lähetä kommentti