Mahdollisten asioiden mahdottomuudesta
Hej.
Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että kaikki on mahdollista ja siksi mikään ei oikeastaan ole? Jos on liikaa päätöksiä, on liikaa mietittävää ja loppujen lopuksi mikään ei miettimälläkään selkene. Ja silti, ajattelemasta päästyäni en ole ainakaan heti yhtään viisaampi minkään asian suhteen ja muutenkin, tässä sitä vaan ollaan. Tässä luennon ja työpäivän jälkeen. Mulla on vapaata tänä iltana ja olen siitä aika hämilläni. Mitäs nyt pitäisi tehdä? Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet ihan huimat ja oudot ja ihanat ja haikeat. Opiskelustressi, työt sekä kaikki mihin on lupautunut välillä hieman ahdistaa. Mutta nyt kun pääsin töistä kotiin, ihan vahingossa menin kaupungille ja vahinko-ostin pari asiaa.
On hämmentävää, kun ei ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. On hämmentävää kun kesä loppui ihan noin vain vaan ja töitäkin kesän työpaikassa on jäljellä enää kaksi vuoroa. Mitä kesällä tapahtui on suuri kysymysmerkki pääni sisässä ja koitan vain sisäistää kaikkia tunteita ja tapahtumia. Olin kai aika onnellinenkin.
On minulle aika uusi kokemus ja uusi tunne olla aikalailla selvillä omista ajatuksista. En todella sano, ettenkö olisi sekava tai välillä sanoisi ihmisille että nyt en tiedä sitten mistään mitään. Olen kuitenkin saanut tänä kesänä kokea niin suurta ymmärrystä ja kärsivällisyyttä joka suunnalta, että se tekee levottomankin mielen rauhalliseksi. On paljon selvittämättömiä asioita ja niitä ajatuksia mitkä ovat kesken mutta kaiken sen keskellä luotan, että kaikki selviää.
On syksy. Lempipaikkani Turun keskustassa on katsoa pimeällä Aurasillalta satamaa kohti. On tyyntä, viileä ilma, jokirannan valot, puut ja hiljalleen virtaava Aurajoki. On pysähtynyttä mutta selkeää, toisaalta joen virtaus muistuttaa jokahetkisestä muutoksesta ja liikkestä. Koen, että kesäni ja elämäni nyt on jokseenkin samanlaista. Teen koko ajan asioita, mitä en ole ennen tehnyt. Opin lisää, tunnen lisää, tutustun lisää ja elän eteenpäin. Hienoja hetkiä ovat pysähtyneet hetket kiireen keskellä. Yksin tai jonkun muun kanssa. Olen jotenkin todella luottavainen ja tuntuu, että kyllä tästä kaikesta tulee jotain hienoa. Minulla on hienoja ihmisiä ympärilläni, joita aidosti ihailen ja joiden kanssa on hyvä olla.
Joskus, kun elämää ajattelee eteenpäin, voi suunnitella kaikenlaista. Kaikki tuntuu mahdolliselta. Sitten tässä hetkessä niin moni asia tuntuu aivan mahdottomalta, oli kyse sitten opiskelusta, unelmista, tavotteista, ihmissuhteista, päivän to to- listan tekemättömistä kohdista tai matkasuunnitelmista. Miten löytää kaikkeen tekemiseen ja olemiseen ja unelmiin se pysähtyneisyys ja rauhallisen tyyni eteenpäin virtaava tunne, kuin niinä harvoina hiljaisina hetkinä kun tiedostaa kaiken ympärillä olevan, sekä sen miten itse siihen kaikkeen kuuluu?
Tänä syksynä on kiire mutta ikinä ei saa olla liian kiire. Tämä blogikirjoitus on hieman sekava ja ensimmäinen noin kahteen kuukauteen. Halusin vain muistuttaa itseäni ja kaikkia rauhasta. Se on loppujen lopuksi sellainen asia, mikä tulisi tehdä itsensä, muiden ja ympäristön kanssa. Ehkä silloin on eniten energiaakin suhtautua kaikkeen, ja mahdolliset asiat pysyvät mahdollisina.
Huomenna on taas pitkä päivä. Mutta on ihana huomata, että saan tehdä asioita, joita todella olen pitkään halunnut. Saan opiskella, saan tavata ihan huippuja ihmisiä, saan elää sellaisessa maailmassa, jossa olen niin vapaa tekemään mitä ikinä vain, että välillä se tuntuu ylivoimaiselta. On kuitenkin ymmärrettävä sen rajattomat mahdollisuudet siihen, että voin koittaa kasvattaa rauhaa ja hyväksyntää. Ja tarkoitan tällä kaikkea omista ajatuksistani suhtautumisesta muihin ihmisiin. Toivon hyvää huomista kaikille.
Puss och kram kaikille! Hyvää yötä.
Rakkaudella,
Anna
p.s Kuuntelin kesällä paljon musiikkia. Joka ikisellä työmatkalla ja jokainen päivä töiden jälkeen maatessani kaikessa tekemättömyydessä kotona sängyllä. Tässä yksi kaunis biisilöytö, josta voin kiittää ihanaa ystävääni.
YOUNGHEARTED - Hyvä Näin
Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että kaikki on mahdollista ja siksi mikään ei oikeastaan ole? Jos on liikaa päätöksiä, on liikaa mietittävää ja loppujen lopuksi mikään ei miettimälläkään selkene. Ja silti, ajattelemasta päästyäni en ole ainakaan heti yhtään viisaampi minkään asian suhteen ja muutenkin, tässä sitä vaan ollaan. Tässä luennon ja työpäivän jälkeen. Mulla on vapaata tänä iltana ja olen siitä aika hämilläni. Mitäs nyt pitäisi tehdä? Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet ihan huimat ja oudot ja ihanat ja haikeat. Opiskelustressi, työt sekä kaikki mihin on lupautunut välillä hieman ahdistaa. Mutta nyt kun pääsin töistä kotiin, ihan vahingossa menin kaupungille ja vahinko-ostin pari asiaa.
On hämmentävää, kun ei ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. On hämmentävää kun kesä loppui ihan noin vain vaan ja töitäkin kesän työpaikassa on jäljellä enää kaksi vuoroa. Mitä kesällä tapahtui on suuri kysymysmerkki pääni sisässä ja koitan vain sisäistää kaikkia tunteita ja tapahtumia. Olin kai aika onnellinenkin.
On minulle aika uusi kokemus ja uusi tunne olla aikalailla selvillä omista ajatuksista. En todella sano, ettenkö olisi sekava tai välillä sanoisi ihmisille että nyt en tiedä sitten mistään mitään. Olen kuitenkin saanut tänä kesänä kokea niin suurta ymmärrystä ja kärsivällisyyttä joka suunnalta, että se tekee levottomankin mielen rauhalliseksi. On paljon selvittämättömiä asioita ja niitä ajatuksia mitkä ovat kesken mutta kaiken sen keskellä luotan, että kaikki selviää.
On syksy. Lempipaikkani Turun keskustassa on katsoa pimeällä Aurasillalta satamaa kohti. On tyyntä, viileä ilma, jokirannan valot, puut ja hiljalleen virtaava Aurajoki. On pysähtynyttä mutta selkeää, toisaalta joen virtaus muistuttaa jokahetkisestä muutoksesta ja liikkestä. Koen, että kesäni ja elämäni nyt on jokseenkin samanlaista. Teen koko ajan asioita, mitä en ole ennen tehnyt. Opin lisää, tunnen lisää, tutustun lisää ja elän eteenpäin. Hienoja hetkiä ovat pysähtyneet hetket kiireen keskellä. Yksin tai jonkun muun kanssa. Olen jotenkin todella luottavainen ja tuntuu, että kyllä tästä kaikesta tulee jotain hienoa. Minulla on hienoja ihmisiä ympärilläni, joita aidosti ihailen ja joiden kanssa on hyvä olla.
Joskus, kun elämää ajattelee eteenpäin, voi suunnitella kaikenlaista. Kaikki tuntuu mahdolliselta. Sitten tässä hetkessä niin moni asia tuntuu aivan mahdottomalta, oli kyse sitten opiskelusta, unelmista, tavotteista, ihmissuhteista, päivän to to- listan tekemättömistä kohdista tai matkasuunnitelmista. Miten löytää kaikkeen tekemiseen ja olemiseen ja unelmiin se pysähtyneisyys ja rauhallisen tyyni eteenpäin virtaava tunne, kuin niinä harvoina hiljaisina hetkinä kun tiedostaa kaiken ympärillä olevan, sekä sen miten itse siihen kaikkeen kuuluu?
Tänä syksynä on kiire mutta ikinä ei saa olla liian kiire. Tämä blogikirjoitus on hieman sekava ja ensimmäinen noin kahteen kuukauteen. Halusin vain muistuttaa itseäni ja kaikkia rauhasta. Se on loppujen lopuksi sellainen asia, mikä tulisi tehdä itsensä, muiden ja ympäristön kanssa. Ehkä silloin on eniten energiaakin suhtautua kaikkeen, ja mahdolliset asiat pysyvät mahdollisina.
Huomenna on taas pitkä päivä. Mutta on ihana huomata, että saan tehdä asioita, joita todella olen pitkään halunnut. Saan opiskella, saan tavata ihan huippuja ihmisiä, saan elää sellaisessa maailmassa, jossa olen niin vapaa tekemään mitä ikinä vain, että välillä se tuntuu ylivoimaiselta. On kuitenkin ymmärrettävä sen rajattomat mahdollisuudet siihen, että voin koittaa kasvattaa rauhaa ja hyväksyntää. Ja tarkoitan tällä kaikkea omista ajatuksistani suhtautumisesta muihin ihmisiin. Toivon hyvää huomista kaikille.
Puss och kram kaikille! Hyvää yötä.
Rakkaudella,
Anna
p.s Kuuntelin kesällä paljon musiikkia. Joka ikisellä työmatkalla ja jokainen päivä töiden jälkeen maatessani kaikessa tekemättömyydessä kotona sängyllä. Tässä yksi kaunis biisilöytö, josta voin kiittää ihanaa ystävääni.
YOUNGHEARTED - Hyvä Näin
Kommentit
Lähetä kommentti