Olisipa minulla

Hei,

Kello on puoli kolme jo. Istun sängylläni, olen vähän kipeä ja kuuntelen Coldplayn kappaletta Yellow. Ihanalta tuntuu villasukat ja kappaleen kohta "Your skin, oh yeah your skin and bones" kuulostaa niin pehmeältä ja kauniilta. Minusta tuntuu samalta kuin ennen, samalta kuin kaksikin vuotta sitten ja paljon ympärillä olevista tavaroista ovat samoja. Toisaalta, minusta tuntuu niin erilaiselta. Paljon minussa on muuttunut, paljon kaikista ajatuksistani, tunteista, peloistani ja unelmistani ovat ihan uusia.

Aika ei ole ikinä mennyt näin nopeasti. Ihan äsken oli kevät. Kesältä minulla on muutamia muistoja, hetkiä kun istun bussissa töihin, niitä hetkiä kun kävelen eväät mukanani vasta aloittamaan kesätyöpäiviä mutta myös niitä muutamia iltoja, kun istun jokirannassa ystävien kanssa. Muistan myös yksinäisiä iltoja ja sekavuutta ja väsymystä.

Nyt tuntuu kuin viimeisimmät muistoni olisivat syyskuulta. Loka- ja marraskuu ovat vain menneet. En oikein tiedä olenko tehnyt mitään muuta konkreettista kuin hymyillyt. Olen ollut väsynyt ja joskus ahdistunutkin siitä, että minun pitäisi tehdä enemmän. Ja haluaisinkin, kuinka hienoa olisikaan olla selvillä kaikista opinnoista, tenteistä, kesätöistä ja siitä mitä haluaa ja siitä, miten sen saa aikaiseksi. Sitten tuntuu, että to do- listat eivät toimikaan ja teen joka viikko uusia. 

Minulla on tällä hetkellä paljon asioita joista pidän ja jotka ovat lähelläni. Silti arki tuntuu rutiinittomalta. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Vapaus on hyvä ja ainutlaatuinen asia ja tiedän että sitä pitää arvostaa mutta huolehdimmeko me ihan liikaa tulevasta? Mutta miten mennä eteenpäin tietämättä mitä tapahtuu ja monesti meinaan hukkua siihen tunteeseen että olisi sata asiaa jotka haluaisin sanoa tai kirjoittaa mutta en vain osaa. Ovatko ne vasta kehittymässä olevia ajatuksia vai miksi ne eivät ole selkeitä?

Monet uutiset ja tapahtumat saavat minut surulliseksi. Ahdistun aika helposti maailman surullisista tapahtumista jotka koskevat meitä kaikkia ja tiedän että pelko ja epätietoisuus saa ihmiset sanomaan ja tekemään asioita, jotka eivät ole harkittuja tai oikein. Elän mielessäni helposti maailmassa jossa kaikilla olisi hyvä olla. Kyseenalaistan ihmisten toimia ja moraalin, mikä meissä saa aikaan toiseuden tunteet ja sen, että toisten satuttaminen millään tasolla ikinä on okei. Eihän sen pitäisi niin mennä, sehän nyt on itsestäänselvyys. On hyvin monimutkaista ajatella itseään ja tulevaisuuttaan samalla kun tiedostaa miten kaikilla ei välttämättä ole tulevaa samalla tavalla, tai edes nykyisyyttä. Sitten alkaa turhauttamaan kun itse ei pysty tekemään kovin paljon, tai ei ehkä edes osaa. Kaikki kun on oikeasti saman arvoisia.

Miten kauan kestää oppia tuntemaan itsensä? Ei sitä kai ikinä opi täysin enkä voi olettaa että nyt voisin mitenkään olla valmis tai tyytyväinen kaikkeen mitä teen. Se ettei saa aikaiseksi ja se että väsyttää ja ei jaksaisi alkaa sitten ärsyttää. Se on kierre. Mutta kahden yön päästä on joulukuu, ja se on yksi niistä kuukausista jotka menevät tavallistakin nopeammin. Toivon, että vielä tämän vuoden puolella, voin tuntea niin, että teen jotain pitäkestoista ja opin lisää. Ainakin voi olla kiitollinen hyvin monista asioista, vaikka itsestä ei aina niin hyvältä tuntuisikaan sen suhteen mitä on saanut aikaiseksi tai tehnyt. Monesti huomaan puhuvani muiden kanssa sellaisista asioista mitä toivon että minulla olisi. Olisipa minulla- alkuiset lauseet ovat liiankin yleisiä. Eikö mikään ikinä riitä? Miten voin oppia pärjäämään kaikella tällä mitä on? Se on varmasti monesti enemmän kuin monella tämän maailman ihmisistä. Olisipa minulla aikaa, enemmän valmiuksia näyttämään enemmän itsestäni, vähemmän töitä, enemmän opintopisteitä, enemmän mahdollisuutta olla avuksi.. ja lista on loputon. Olisipa minulla rauhallinen olo, on ehkä lause joka kuvaa loppujen lopuksi sitä kaikkea mitä kaikilla muilla lauseilla koitan sanoa.

Olen tuntenut paljon ja haluan tuntea paljon lisää. Tällä hetkellä kello kolme sunnuntaina päivällä tuntuu kauniilta ajatukselta, että ihan lähelläni on joulumarkkinat ja että voin keittää pian teetä. Tuntuu kauniilta ajatukselta että saan olla tässä kuunnella lauluja kuten James Morrisonin Undiscovered. Se kuvaa hyvin monia ajatuksia.

Rakkaudella,

Anna

James Morrison - Undiscovered