Lahjat

Hei.

Olen miettinyt sitä, mitä minulla on antaa muille. Onko meissä kaikissa jotain sellaisia lahjoja, joita muut voivat meiltä saada? Kuitenkin usein tuntuu siltä, että jotenkin ei osaa antaa tarpeeksi tai että epäonnistuu jotenkin siinä, mitä muille haluaa antaa tai millaisen kuvan maailmasta muiden kanssa haluaa jakaa. Enkä tarkoita näitä lahjoja sellaisena käsitteenä joka aina tietoisesti pitäisi antaa. Toivon sen olevan jotain aitoa ja vuorovaikutuksesta syntyvää hyvää ja positiivista.

Haluaisin antaa ihmisille aikaa. Aikaa olla mitä he haluavat olla minun seurassani. En halua aina kysyä liikaa, haluan kuunnella kun minulle halutaan kertoa. Haluan rakastaa, haluan välittää muista niin että ihmiset tuntisivat olonsa turvalliseksi. Haluan osata kuunnella, olla yhdessä hiljaa, hyväksyä ja olla tuomitsematta. Nämä ovat luonteenpiirteitä joita itsessäni haluan kehittää. Ovatko luonteenpiirteemme niitä lahjoja mitä toisille voi antaa? Monesti ajattelen, että asiat joita paljon arvostetaan ovat vahvuus, itsevarmuus, vahvat mielipiteet ja päättäväisyys. Ovathan nämäkin toki asioita joita on hyvä itsessään kehittää mutta entäs kaikki muu, ovatko hiljaiset ajatukset, miettiminen ja tietynlainen herkkyys heikompia luonteenpiirteitä?

Toisaalta, tulee surullinen olo kun epäonnistuu tehtävässään välittää niitä luonteenpiirteitä tai lahjoja jotka ovat  minussa vielä kesken. Kaikki tekee joskus virheitä tottakai, eikä kehitys ja ajatukset ja tunteet ja tilanteet voikaan olla valmiita vielä, tuskin ikinä. Harmittaa helposti, kun ei osaakaan olla se hymyilevä ja välittävä ihminen joka niin kovasti haluaa olla. Sitten pelottaa, että heikkous näkyy ja muuttuu negatiiviseksi kuvaksi minusta. Ovathan monet niin itsevarmoja ja jollain tapaa selkeitä ihmisiä, mielenkiintoisia ja monikerroksisia omia itsejään. Sitten tuntuu että minä vain seison siinä vieressä, tai kaukanakin häilyvänä ja kyseenalaistaen kaiken sen, mitä itse haluaa olla. Tai sen mitä itsestään toisille on annettavaa. Kuinka se mitenkään voisi olla yhtä konkreettista tai hyvää tai haluttavaa kun joidenkin muiden olemusten vahvuus?

Toivoisin, että on minun lahjani olla herkkä, on minun lahjani huomata kun jollain ei ole hyvä olla. On minun lahjani sopeutua ja olla yhtä aikaa itsevarma ja epävarma. Joskus se tuntuu niin vähältä mutta täytyy uskoa ja tietää, että kaikkia tarvitaan. Aina ei onnistu toteuttamaan niitä kaikkia omia piirteitään ja se tekee surullisemman mielen kuin mikään, se jos joku toinen ikinä pettyy minuun. Mutta en olisi tässä ilman kaikenlaisten ihmisten jakamia luonteenpiirteitä, hyvyyttä, rakkautta ja haleja jotka sanovat että älä pelkää. On rikkaus, että sinä et ole täysin samanlainen kuin minä. Saan muilta niin paljon ja voin vain toivoa, että joku osa minusta voisi olla lahja toiselle ja sitä tavoitetta kohti haluan joka päivä kehittää itseäni parempaan.

Tässä vielä sanoja kauniista Club For Fiven laulusta "Mun lahjani"

"En osaa sieluani kääntää nurin päin, mutta mun lahjani on rakastaa sua näin
En osaa sydäntäsi tulkita mut vierellesi jäin, suolan huuhdon suruistasi, sidon haavas hellästi,
mun lahjani on rakastaa, lahjani on rakastaa, lahjani on rakastaa sua näin.

Sä tiedät etten vaadi sulta mitään, väärin olis kieltää menneisyyttään.
Silmissäni täydellisen kaunis, valuvikoinesi oot ja virheines
En osaa sieluani kääntää nurin päin, mutta mun lahjani on rakastaa sua näin
En osaa sydäntäsi tulkita mut vierellesi jäin, suolan huuhdon suruistasi, sidon haavas hellästi,
Mun lahjani on rakastaa, lahjani on rakastaa, lahjani on rakastaa sua näin. "


Rakkaudella,

Anna