Ignorance

Mitä on välittää? Toisesta, tulevaisuudesta, itsestään, maailmasta... ylipäätään mistään?

Miksi täytyy välittää? Ehkä jos välittää vain itsestään tai urastaan, toimeentulosta tai yhdestä hetkestä miettimättä muuta, voi menettää kaiken muun. Missä on tasapaino sen välillä mitä itse tekee ja mitä tekee muille? Tekeekö kaiken itsensä vuoksi, tekeekö kaiken toisten vuoksi?

Löysin tänään blogini luonnoksista tekstinpätkän. Se oli kirjoitettu tämän blogin (ainakin minulle) kultaisella aikakaudella, vuonna 2014. Otsikko oli sama kuin tämän kirjoituksen, ja itse tekstinpätkä menee näin: "Yksi niistä asioista joita inhoan eniten, ja joka saa minut surullisimmaksi on välinpitämättömyys. Se on tottakai iso sana ja voi sisältää niin paljon. Mutta jokaisessa muodossaan se sattuu jotakin asian osapuolta. Ja usein kaikki sellaiset tilanteet olisi  hoidettavissa niin, että turhaa kipua ei kenenkään tarvitsisi tuntea".

Välinpitämättömyyttä on jättää toiset huomiotta, luulla itse olevansa parempi, tai luulla itse olevansa huonompi. Tiedän totta kai, että kaikki asiat eivät ole kaikille ominaisia, tai kaikkien ei tarvitse tehdä ja osata kaikkea. Mutta pitäisi uskoa pystyvänsä. On välinpitämätöntä luulla, että olemme täällä edistääksemme vain omaa elämäämme ja vaikuttaaksemme vain yksilönä. Luulen sen menevän niin, että yksilöt vaikuttavat toisiin ihmisiin, ja ihmiset maailmaan. On välinpitämätöntä unohtaa se mikä merkitsi, se mitä pitää kauniina, rakkaana ja tärkeänä. On välinpitämätöntä olla pitämättä kiinni siitä, mistä haluaa pitää kiinni. 

Nykyään en ehkä kirjoittaisi "turhaa kipua", tai että tilanteet olisivat aina hoidettavissa niin, ettei sellaista tarvitsisi tuntea. Ehkäpä en ikinä julkaissutkaan tai kirjoittanut pidemmälle tuota kolme vuotta sitten pohtimaani ajatusta välinpitämättömyydestä, koska jo silloin ajattelin näin. En ole varma. 

Tiedän kuitenkin, että on myös inhimillistä olla joskus välittämättä. Unohtaa niin itsensä, omat ajatuksensa, kuin muutkin. Eikä kaikkea tarvitsekaan aina käsitellä, eikä aina tarvitse jaksaa muistaa kaikkea. Kunhan  ajattelee ja haluaa. Mutta niin, tähän voisi panostaa niin paljon enemmän niin itse, kuin vaikka millä tasolla tässä maailmassa. Yksin ja kahdestaan ja porukassa ja kansainvälisesti ja joka ikisellä tavalla. 

Luulen, että monet ongelmat lähtevät välinpitämättömyydestä. Niin maailman ja valtioiden politiikoissa, kuin pienempienkin ryhmien toiminnassa. Kaikkea ei oteta huomioon. Ja kaiken tasavertainen kohteleminen synnyttää oikeudenmukaisuutta. Näin ainakin luulisin (ja luin tenttikirjasta). Mutta tämä onkin jo hieman eri asia kuin välinpitämättömyys, mutta osin syntyy sitä kautta.

Haluaisin vaan sanoa, ja uskoa itse, että kun sanoo että välittää ja tarkoittaa sitä, niin se on niin. Takeita ei kai kukaan voi missään tilanteissa antaa, vaan sen sitten huomaa. 

Rakkaudella,

Anna

P.s Tässä vielä kaunis laulu. Ja piti vielä sanoa, että kuinka mä aina välillä kaipaankaan kauniita  ja haikeita tapoja sanoa (kuten lauluissa) ihmetellä ja pohtia maailmaa. Ainakin kai omaani, mutta uskon että muutkin jakavat näitä ajatuksia. Ehkä blogi kokee josksu toisenkin kultaisen aikakauden. Who knows. Ainakin mä rakastan kirjoittaa. Mutta nyt, paljon haikeita ajatuksia aiheuttava biisi:

Damien Rice - I don't want to change you