Mitä muistan vuonna 2029?

Hei.

Nyt on taas jo joulukuu. Vuosi sitten aloitin jo pakkailemaan tavaroitani Amsterdamissa, sillä pian oli aika muuttaa Helsinkiin. Tässä kaupungissa on siis pian mennyt jo vuosi. Siitä vuodesta olen ollut puolet töissä, puolet opiskellut tai ihmetellyt elämää. Tämä on ollut kyllä oman elämäni nopein vuosi. Pelottaa, että tästä eteenpäin vuodet vaan menevät koko ajan nopeampaa ja nopeampaa ja sitten havahdun siihen, että koko 20-luku vain tapahtui. Haluaisin, että jokaisena päivänä voisi vaikkapa pysähtyä, miettiä ja kirjoittaa millainen päivä olikaan. Oliko harmaata ulkona tai näinkö suloisia kohtaamisia ja ajatuksia herättäviä ilmiöitä. Tänä vuonna en ole tehnyt niin kovin paljoa. Ystävät ovat olleet ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Samoin olen ollut minä. Välillä on ollut kovin irrallinen ja juureton olo.

Jotenkin minusta tuntuu, että vuosi 2019 on ikään kuin konkreettisempi alku kaikilla tavoilla siinä missä vuosi 2018 vain tapahtui iloineen ja suruineen. Ja onhan se myös viimeinen vuosi tällä vuosikymmenellä. Se on vuosi kun valmistun maisteriksi (se voi tapahtua myös vuoden 2020 alkupuolella mutta kuitenkin). Tällä vuosikymmenellä kasvoin aikuiseksi. En valmiiksi sellaiseksi mutta aikuiseksi kuitenkin. Tällä vuosikymmenellä olin lapsellinen ja olin kypsempi kuin moni muu. Olin varovainen ja innoissani. Olin onnellinen, surullinen, ahdistunut ja rakastunut. Koin monet asioita ensimmäistä kertaa mutta myös viimeistä kertaa. Raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä kulkee tämän vuosikymmenen alkupuolella. Raja nuoruuden ja aikuisuuden välillä taas tämän vuosikymmenen lopussa sekä seuraavan alkupuolella. Se on kaunis ja haikea ajatus.

Minulle on sanottu monesti, että ajattelen liikaa. Voi olla liian pitkälle viety ajatus sekin, että ajattelee jonkin loppumista tai joidenkin aikakausien rajoja. Uskaltaako sitä elää, jos koko ajan ajattelee niin?Monesti se kyllä rajoittaakin. Toisaalta myös tarkkailijan, ihmettelijän ja kaikkea pohtivan ihmisen rooli on tärkeä. Ainakin toivon, että se saa myös toisille kaltaisilleni turvallisen olon. Sellaisen että voi luottaa sitten siihen miten haluaa tehdä. Kaikkeen ei ole pakko mennä vain koska muutkin.  Eikä hyväksyntää saisi liiaksi etsiä muualta kuin itsestään ja läheltä. Täytyy saada rauhaa ja sellaista tilaa, jossa ymmärtää itsestään sellaisia asiota, joita ei välttämättä osaa sanoin kuvailla. Oppii ymmärtämään itseään. Silloin tulee vahvaksi, uskoisin. Toki se on äärimmäisen vaikeaa. 

Ensi vuonna täytän 25 vuotta. Se tuntuisi varmaankin aika vanhalta siitä Annasta, joka kirjoitti tähän blogiin ensimmäistä kertaa. Mutta kuten äitini sanoo, kaikki iät ovat hyviä ikiä. Minun omia tavoitteitani vuodella 2019 ovat esimerkiksi olla enemmän läsnä, opetella ymmärtämään maailmaa enemmän ja todeta siis vielä vahvemmin se että kaikkea ei vaan ymmärtä, olla parempi kuuntelija sekä sellainen ihminen, joka tekee realistisempia to do -listoja. Kaikkea voi aina kehittää.  

Kirjoitin myös joskus runoja tänne blogiin. Ehkä sekin voisi olla tavoitteeni vuodelle 2019. Ehkäpä jo loppuvuodelle 2018. Haluan myös elää niin, että vuosikymmenenkin päästä muistan sen, kuinka halusin kasvaa.

Bear's Den - Dew On The Wine

Rakkaudella,

Anna