Omaa juttua etsimässä
Kello on jo yli yksi yöllä. Huomenna on sunnuntai ja työpäivä. On hassua, omistuista, ihanaa ja surullista istua yksin kotona ja kuunnella musiikkia. On hyvä olla, samalla yksinäistä. Kuinka pieni ihminen voikaan tuntea niin paljon kerralla?
Tunnit kuluvat niin nopeasti. Kohta on jo aivan liian aikaista mennä nukkumaan. Mutta ikinä ei ole myöhäistä valvoa. Nyt laitan kolmannen kerran peräkkäin soimaan Rihannan ja Mikky Ekko:n biisin Stay. Illan tunnetta kuvaisi ehkä paremmin kaksi sanaa jotka ovat Sweet Nothing. En tee mitään ja silti on hyvä olla.
Kuitenkin hyvä olo sekoittuu sekalaisiin odotuksiin, haaveisiin ja faktoihin siitä mitä muut tekevät. Kun päällä on vaatteeet joissa tuntuu itsevarmalta, en voi olla miettimättä olisiko minulla ollut hauskaa tanssimassa ulkona. Lähiaikoina "baarielämä" (how lame does it sound...) ei ole oikein ollut mun juttu. Ei se ole sitä, ettenkö tykkäisi tanssia, sillä siitä tykkään todella paljon. Nyt on vain vaihe, jolloin haluan käpertyä peiton sisään kotona ja katsoa elokuvaa ja syödä suklaata. On niin suloista katsoa jotakin romantic movieta (The Holiday) kun ulkona sataa vettä. Se on samalla kamalaa. Hengata nyt yksin kotona perjantai ja/tai lauantai- iltana ja katsoa rakkaustarinaa joka tapahtuu jossain missä sitä ei oikeasti edes ole. Onko sitten parempi katsoa sitä kotona elokuvana kuin suorana lähetyksenä bussipysäkeillä tai ravintoloissa?
Kirjoitin joskus runon jonka nimi oli "Sivurooli". Minusta on välillä tuntunut siltä, että seuraan omaa elämääni jonkin haaveen takaa. Tiedostan omat ajatukseni, mutta tiedostanko itseäni? Ja nyt kun tiedän tämän, on minun helpompi olla itsevarmempi. Toisessa kirjoittamassani runossa sanon: "Monesti, ehkä liiankin usein jäämme piiloon itsemme taakse". Ja nyt kun löysin tuon jo muutama vuosi sitten kirjoittamani runon, en voi kun ajatella että olipas 16- vuotias minä oivaltanut jotain aika mahtavaa. Pitää uskaltaa olla maailman edessä, ei saa jäädä oman itsensä varjoon.
On ehkä haikeaa istua iltaa yksin. Tiedän. Välillä en osaa edes pukea sanoiksi ajatusta siitä kuinka kaipaisinkaan olla kahden, nauraa ja ihan olla vain. Mutta kuuntele hyvää musiikkia, rauhoitu. Ole oma itsesi. Tietämällä siitä jotain, kuka olet, voit olla oma itsesi toiselle. Sinä joka luet tätä, muista, sinä olet aarre, ja ihana ihminen.
On vaikea tietää mikä on oma juttu, kuka on omanlainen ihminen, ja mitä haluaa. Ei ole helppoa olla tietämätön. Mutta olen aivan varma että tietämättömyydestä kasvaa ymmärrystä ja ymmärryksestä onnellisuutta.
Rakkaudella,
Anna
Rihanna - Stay ft. Mikky Ekko
Heii mulle kolahti toi "seuraa elämäänsä jonkin haaveen takaa". Mustakin tuntuu tosi usein et en tavallaan uskalla nauttia hetkestä vaan unelmoin mielummin. Vähän niinkun jotkut hetket ois vaan liian suuria, et ei tavallaan kestä niitä kaikkia tunteita ja se onnellisuus mitä voi kestää on tavallaan sitä kun haaveilee niistä kivoista jutuista. Se vaatii tosiaankin uskallusta se hetkessä oleminen, se ettei piiloudu niiden tuleivaisuuden huolien ja mukaniintärkeiden päämääriensä taakse. Mut joka päivä mua muistutetaan kyllä siitä hetkessä elämisestä, jotenkin just nyt kun oon täällä maalla niin tuntuu et jotkut pienet kauniit asiat saa aina pysähtymään ja todella tuntemaan mitä on vaan olla.
VastaaPoistaJa pari sanaa vielä matkaanlähdöstä kun sitä oot ilmeisesti mietiskellyt. On helpottavaa päästä pois monestakin syystä. Ei tarvitse olla kokoajan niiden mitämäteenmunelämällä-paineiden alla, kun kaverit menee opiskelemaan ja tuntuu että niiden suunnitelmat on niin selkeitä verrattuna omiin. Elää jotenkin omaa elämää eikä niin kauheasti vertaa itseään muihin. Ja se et on täällä tuntuu jo itsessään joltain pieneltä saavutukselta ja sillä voi hiljentää sen pienen kritisoivan äänen joka moittii etten vieläkään tiedä mitä haluan. Ja tää 9kk mitä oon täällä ollu on ollu kyllä henkisesti tosi kasvattavaa aikaa ja just sitä hetkessä elämistä ja onnellisuuden opettelua on tullu mietittyä paljon. Hassua kyllä etten oo juuri kertaakaan tuntenut oloani yksinäiseksi vaikka olenkin tehnyt juttuja paljon itsekseni. Se on tuntunut kauhean hyvältä kyllä, se itsenäistyminen siis.
Mut silleen ehkä mitä sanoisin menneisyyden itselleni ennen matkaan lähtöä niin ehkä se et elä odota mitään niin saat kaiken. Se ei tuu olemaan mitään elämää suurempaa, kun ihan tavallista. Tai et siihen jännyyteen kasvaa pikkuhiljaa ja ei sitä silleen osaa arvostaa, kun vasta jälkikäteen niinkuin ihmisillä on aika usein tapana. Hankala selittää. Ja usein mua pakahduttaa täällä se että tuntuu et on vaan käymässä jonkun toisen elämässä ja se aiheuttaa just sitä ihmeellistä haikeutta ja hetkessä olemisen vaikeutta, kun ajattelee et onpa ihanaa, olispa kiva jos saisin kokea tämän joskus osana sitä mun oikeata elämääkin. :D Sit vaan päätyy taas unelmoimaan.
Mut niinkun varmaan monet sulle on sanonu; elä huoli niin kauheesti tulevaisuudesta! Luultavasti vuoden päästä katson itseäsi tuossa tilanteessa ja mietit että mikshän stressasin niin plajon. Se ei ihan oikeasti ole muuta kuin elämää eikä mikään auktoriteetti voi sanoa että jokin tapa elää se on parempi kuin toinen.
Kiitti blogista ja hauskaa kesää, toivottavasti siellä lämpenee pian.
Tuire (:
Kiitos Tuire!! Anteeksi kun vastaan näin myöhään mutta puhut kyllä aivan totta! Matkaaminen olisi tosi helpottavaa monesta syystä, ja oon niin varma että siinä kasvaa henkisesti niin paljon. Ja oppii myös arvostamaan kotia enemmän.
PoistaSe ei nimittäin ole kiva olo se "mitäteeenelämällä?!?!?" ja kun tuntuu että kaikilla muilla on selvillä asiat. Pitää vaan oppia ottamaan rennosti! Ja tosiaan niinkun sanoit että kenenkään toisen elämä ei ole parempi kuin toisen. Halu maailmalle ja näkemään "normaalia" elämää on kyllä kova. Ja se on tällaisen herkän ihmisen heikkous ja vahvuus että huolehtii kaikesta niin paljon, pitäisi antaa vaan mennä, ja tosiaan ei odottaa liikoja.
Kiitos sulle ja sun blogista myös, sitä on ihana lukea! :)
Onpa osuva teksti Anna!!! Mä nimittäin aattelin kans pari vuotta sitten tosi samalla tavalla, muistin sen nyt kun luin tota tekstiäs! Sillon oli just semmonen olo, et milloin tää elämä alkaa, tai odotukset ja haaveet oli jotenkin tosi pinnalla just koskien omaa elämää ja tulevaisuutta.
VastaaPoistaMut sit mulla meni se vaihe huomaamatta ohi, ja nyt kun pysähdyin tarkastelemaan mun ajattelutapaa, niin huomaan et olen oppinut tietyllä tavalla elämään hetkessä, tai ehkä sit vaan olemaan stressaamatta liikaa:D Mutta kuitenkin että jokin on muuttunut, tottakai edelleenkin välillä kokee paineita siitä, et osaako elää nyt niin kuin toivon ja ajattelen, mut sit pitää vaan relata!
Ja toi on tosi totta, mitä kirjoitit baarielämästä, tuntuu välillä et on just "tuhlausta" jos vaan istuu kotona eikä tee mitään sen sijaan et lähtis just tanssimaan tai muuten vaan ulos. Mut siihen varmasti vaikuttaa se, et nykyään ihmiset kokee niin suurta "missaamisen pelkoa", eli sitä et juuri kun minä en ole mukana, tapahtuu se kaikki hauska ja muisteltava...Mut on kyllä hyvä olla välillä yksin ja ihan vain itsensä kanssa, koska sen ihmisen kanssa tulee olemaan koko elämänsä loppuun asti!:)
Mutta oli tosi hyvä ja omaa elämäänikin sivuava teksti, olet tosi rakas!!! <3
T. Sara
Helou Sara!
PoistaKiitos:) Se on aivan totta, että usein "odottaa" ja haaveilee jostain tapahtuvasta ja antaa sille ennakkokäsityksiä. Mutta usein sitä ei kannata tehdä, vaan tosiaan elää hetkessä!
Ja oot kyllä aivan oikeessa, "missaamisen pelko" on välillä kyllä liian suuri. Koska eihän ne kamut unohda tietenkään vaikka välillä olisi itsensä kanssa!
Kiitos ystävä, ihanaa että luit! Olet rakas <3