Details In The Fabric

Viimeisimmät kaksi kuukautta ovat olleet ehkä elämäni intensiivisimmät. Ne ovat menneet nopeasti, oudolla tavalla ja siten, että olen syönyt todella paljon pastaa ja tomaattikastiketta.

Nyt olo alkaa olla todella uupunut ja jopa turhauttavan epätoivoinen, niin kuin se aina kahta päivää ennen koetta on. Tunteita on tullut koettua taas miljoona itsevarmuudesta siihen pisteeseen, ettei oikein enää usko mihinkään mitä tekee. Olen tavannut ihania ihmisiä ja oppinut todella paljon. 

En ole edes kirjoittanut paljon mutta ajattelin nyt laittaa tänne muutamia runoja mitä on tullut kirjoitettua.

--

Joidenkin koko elämän toiveet koostuvat kahdesta toiveesta

Maan ja taivaan välillä

Nauttikaa rakkaudestanne

Ymmärtäkää arvostamisen arvo

Sellaista ei ole kaikilla

Elämän unelma ja se toinen myös

Kumpa olla se yksi

Jospa jo pian tulisi se päivä

kun sisälläni ei olisi näin painavaa pilveä

ja poskilleni ei tarvitsisi sataa suolaista vettä

Ja täällä makaan

merkityksettömässä merkillisyydessä

Ajatellen

Että ymmärtäkää arvostamisen arvo

--

En voi sille mitään

Että minussa herää jotain

kun päivät ovat tällaisia täydellisiä

öistä puhumattakaan

Minusta tuntuu vangilta vielä pari viikkoa

Pelonsekaiset ajatukset ja suuret odotukset eivät ole se mukavin yhdistelmä

Talven lintu laulaa metrin päässä minusta

ja kuinka rakastankaan tätä alkukesän vihreän sävyä

Odotan sitä, että olisi lupa hengittää ja hymyillä

Odotan lupaa itseltäni

--

Uupunut päivän päättyessä

ja sekava mieli jota kertoja lukee monotonisella äänellään

Liikun tiedosta kauemmas ja pystyn istumaan tässä sängyllä ilman yhtäkään ajatusta

Appelsiinimehulasillinen toisessa kädessä ja toisessa vadelmakeksi

Viikkojen sisälllä olen tallannut aluetta

Liian pientä

Asuntoni on sen keskipisteessä

Uuvuttaa

pelottaa

Haluan niin paljon

Olen koittanut tehdä kaikkeni

--

Muistaako sitä edes

miltä hymy näyttää

se hymy joka tarttuu 

Muistaako sitä edes miltä se tuntuu

kun avaa oven kesäyönä

Ajatukset sekaisin

sydän vielä enemmän sekaisin

Miltä onni maistuukaan

Ja miltä rakkaus kuulostaa

Niin herkkä ja haavoittuvainen

--

Sitä ajattelee

Että voisi vain juosta tuolla kevään synnyttämällä voikukkapellolla

Että voisi maata keskellä rantaa ja etsiä pilvistä kuvioita 

Nukkua tähtien alla ja istua autossa ukkosella

Unissa on taikaa ja päivässä aina hiukkanen viimeyön unia

Kesän kukkia huoneen pöydällä ja katseessa välittämistä

Hymyjä ja haleja rakkaille

Jospa kaikki välittäisivät

Ei sattuisi ketään

--

Rakkaudella,

Anna

Jason Mraz & James Morrison  - Details In The Fabric