Kokemus

Elämä! Kuuletko jos huudan! Tuletko silloin tänne? Otatko minut mukaasi? Minun itsenikö täytyy hypätä sen matkaan? Minä kun luulin, että olen nykyään elämän vieressä. Luulin, että elämä on kirjaston lasiseinän toisella puolella. Luulin, että se nauraa minulle tekopyhää naurua kirjani takana vähänkin kun nostan katsettani.

Tiedän nykyään paremmin. Elämä on linnun laulu, joka kuuluu seinien läpi. Elämää on kolmen viikon kasa postia eteisessä ja uusi kaupunki.
Elämää on alkukevät ja hiljainen itku ikävästä. Elämää on musiikki ja historian kauneus.

Elämää on sellaiset politiikka- vitsit joita ei tajunnut kukaan muu kuin pöydällinen meitä. Elämää on lounas siellä missä puhutaan vain ruotsia ja saa kakkua sateella.

Elämää on väsymys, oppiminen, ja nuoruus. Sitä on turhautuminen, osaaminen ja ystävät. Vanhat ja uudet. Elämää on kokemus omasta tilasta, omasta jääkaapista, jossa on usein liian vähän mitään hyvää ja liikaa vanhaa juustoa. Elämää on yksinäisyys ja se, ettei puhelimessa ole yhtään tänään saapunutta viestiä. Elämää on piknikit puistossa, iloisuus ja elokuvat, joita vuokrataan yksi kerrallaan, kahdesti viikossa.

Elämää on se, että voi todeta jonkin satuttaneen. Ja voi sanoa jonkin tehneen minut onnelliseksi. Elämää on se, että voin katsoa taakseni ja sanoa oppineeni. Elämää on koe-eväät joita en syönytkään. Elämää on klubi täynnä ihmisiä ja tequilat keskiyön jälkeen. Elämää on onnellisuus sillalla aamun sarastaessa.

Elämä on myös paljon muuta, ja olen varmasti viisaampi sen suhteen sitten joskus. Mutta tiedän, että elämää on vapaus ja vapaus on elämää. Ja se on minulla.

Vapaus olla minä. Ja olen matkalla, jolla otan siitä selvää.

Rakkaudella,
Anna