Sitä mikä vaan
Kaikki ovat niin erilaisia. Kaikista tuntemistani ihmisistä tulee mieleen joku erilainen luonteenpiirre, hymy, silmät, ääni tai kävelytapa, Tai se, miten joku nauraa ja minkälaisille jutuille. Mikä saa jonkun onnelliseksi, mistä joku ei tykkää tai millaista häntä on halata, tai se, millainen joku on, kun hän itkee tai nauraa.
Joskus olisi mielenkiintoista nähdä itsensä toisen silmin. Millainen minä olen kun minä olen onnellinen? Millainen minun hymyni on? Jos joskus näkisi itsensä toisen silmin, muuttaisiko omaa käytöstään? Saisi varmaan ainakin näkökulmia niihin asioihin, mitä itsessään voisi kehittää. Ja joskus liiallisen itsekriittisyyden ja epävarmuuden iskiessä jonkin positiiviset ajatukset saattaisivat helpottaa oloa.
Jokaisen ystäväni kohdalla hymyilen jollekin tietylle piirteelle, joka tekee heistä heidät. Eikä aina tarvitse tunteakaan ihmistä niin hyvin, etteikö häntä muistaisi jostakin pienestä eleestä tai ilmeestä. On aivan suunnattoman suuri rikkaus, että kaikilla on omat tapansa ja kaikki ovat erilaisia. Miksi kenenkään tulisi pyrkiä olemaan samanlainen tai samannäköinen jonkun kanssa?
On onnellista istua omalla sängyllä suklaakeksien kanssa ja kuunnella musiikkia. On onnellista että saan olla minä ja olla sellainen kuin olen. Ja kaikista onnellisinta on se, että minut hyväksytään sellaisena. Monesti olen olemisesta tai käytöksestä epävarma ja mietin miten ja millaisena olisin tyytyväinen. Mutta ehkä se on niin, että täytyy pyrkiä olemaan sanomatta, jos ei tunnu hyvältä sanoa, ja sanoa kun tuntuu siltä, että haluan sanoa. Täytyy olla menemättä jonnekin, jos itsestä ei tunnu hyvältä mennä ja päinvastoin; mennä silloin kun niin haluaa.
Yksi suurimpia haaveitani on olla ja tulla sellaiseksi ihmiseksi, jolle olisi helppo puhua ja kenestä ajatellaan ja tiedetään, että hän välittää paljon. Se on minun lähtökohtainen ajatukseni, ja miksi tulisi ajatella, että joku ajattelisi päinvastoin. Täytyy kokeilla, että tietää ajatteleeko joku toinen samalla tavalla. Harvoissa tapauksissa kukaan suhtautuu negatiivisesti siihen, että menee puhumaan. Vaikka itseä pelottaisi kritiikki siitä, millainen on, on parempi uskaltaa. Siinä ei voi hävitä.
Kritiikki usein kuitenkin johtuu täysin omista ajatuksista ja on osoitettu minulta itseltäni minulle. Ja vaikka voi tuntua itsestäänselvyydeltä että on pyrittävä olemaan oma itsensä, sen toteuttaminen on joskus vaikeaa. Ja sen takia kirjoitan siitä ja haluan muistuttaa itseäni ja muita. On vaikea välillä hyväksyä sitä, että minulla ei ole nyt mitään sanottavaa kun tuntuu että kaikki osaavat olla niin puheliaita ja sosiaalisia. Välillä minusta tuntuu että olen ainut kuka puhuu ja onko siinä jotain outoa. Itsekritiikki on yksi eniten energiaa vievimmistä ajatuksista, ja jos sitä osaisi vähentää, saattaisi huomatakin olevansa paljon iloisempi itsensä suhteen. On okei olla ujo ja on okei olla sosiaalinen. Ja kaikista tärkeintä, on parasta olla jokaisessa tilanteessa sitä, miltä sillä hetkellä tuntuu.
Sinä joka luet tätä, ja tiedät että tiedän sinut, voit olla varma että muistan sinusta jonkun kauniin piirteen, hymyn, tai naurun. Käytöksen muita kohtaan, halauksen tai ystävälliset sanat.
Tässä vielä kaunis laulu kauniilla sanoilla. Tämän laulun ystäväni soitti minulle tällä viikolla, ja se sai sai minut ajattelemaan sitä, mikä vaan on ihanaa.
Milla Rumi - Sitä mikä vaan
Rakkaudella,
Anna
Kommentit
Lähetä kommentti