Sunday

Tämä sunnuntai on kaunis, hiljainen ja täynnä ajatuksia. On myös paljon asioita, mitä piti tehdä. Kyllä minä kohta lähden kauppaan. Nyt olen jo muutaman tunnin vain kuunneellut musiikkia, kirjoitellut ja inspiroitunut niin monista kauniista sanoista.

Olen suunnattoman onnellinen ystävyydestä ja kauniista hetkistä mitä tänä(kin) viikonloppuna koin. Vuosijuhlat, nauru, onnellisuus, tanssiminen, ystävät, halaukset ja välittäminen. On ihana tunne kun kokee kuuluvansa johonkin. En tiennyt tänään mitä kirjoitan, vaikka teki mieli kirjoittaa. Päädyin kirjoittamaan runoja. Laitan niistä ehkä jokusen tämän tekstin lopuksi.

Halusin kuitenkin sanoa jotain ystävyydestä. Se on asia, jota arvotan todella paljon. Olla hyvä ystävä, on yksi suurimmista tavoitteistani ja niistä asoista mitä todella haluan olla. Se on niitä asioita, mikä määrittää oikeastaan kaikkea muuta toimintaa. Enkä tarkoita vain jokapäiväisiä hyviä tapoja, vaan sitä miten toisiin suhtaudutaan, oli suhde mikä tahansa. Aina ihmiset, tai minä ainakaan en osaa olla oikein sitä mitä haluaisin, tai lähinnä en aina osaa sanoa kaikkia niitä sanoja mitä haluaisin. Mutta kun muistaa olla ystävällinen toisille, oli tilanne millainen vain, voi varmasti päästä jo pitkälle. Pelkkä hymykin on ystävällisyyttä. Ja hymy on kuin haukotus, se tarttuu.

Kestää jonkin aikaa, ennen kuin kaksi tai useampi ihmistä osaa olla toistensa seurassa. Sanoa mitä vain, kuunnella toista niin, että ymmärtää toisia. Mutta on myös kaunis asia, kun ottaa toisesta selvää. Silloin tuntee, että toinen haluaa olla tässä, ja että toinen välittää.

Olen kokenut joskus paljon yksinäisyyttä, ja varmaan osaksi sen takia osaan omassa elämässäni arvostaa yhtenä suurimmistä asioista ystävyyttä ja ystävällisiä sanoja ja katseita. Ehkä joskus pelkään ystävällisyyden loppumista, mutta tärkeintä on uskoa ystävyyteen. Silloin sitä on aina olemassa. Jo kauniit ajatukset toisista voivat näkyä katseessa. On siis tärkeää olla läsnä.

Runoja:
--
Joku on nähnyt minut
mutta ei minua
kätellyt tutustuakseen
ja toivottanut hyvää yötä lähtiäkseen
kuullen puhettani
mutta ei ajatuksiani
viettänyt aikaa kanssani
ilman minua

Joku on nähnyt minut
mutta ei minua
kietonut kätensä ympärilleni
antanut sata suudelmaa
ja katsonut samalla tulevaan tuntematta mennyttä
ilman minua

Se joka näkee minut kokonaan
tuntisi niin hyvin
että tietäisi
minun rakastavan ja hymyilevän
ymmärtäisi minua

--

Olen istunut raitiovaunussa
Katsoen pimeyteen nähden omat silmiäni jotka kysyvät minne menen
Olen nähnyt maailmanpyörän loistavat valot
Ja kaupungin yllä
on lupa hengittää

Olen kävellyt kotiin aamuyöllä
Katsonut pimeyteen nähden vierellä nousevan mäen ja sen ihmettelevät puut
jotka kysyvät miksi minua palelee
Olen kävellyt läpi kaupungin ja nähnyt välkkyvät valot
ja kotona
on lupa sulkea silmät

Olen istunut ihmisten seassa
kuunnellut yksin illan sumentuneita sanoja
ja halunnut kuulla jotain sellaista millä on merkitystä
olen tanssinut suruni pois
ja on mahdollisuus olla onnellinen

--

Rakkaudella,

Anna