Laketown
Hei!
Saavuin sunnuntaina takaisin Turkuun. Kotiini. Matkustin viime viikolla kotikaupunkiini Kuopioon, jossa synnyin ja kasvoin noin 20 vuotta. "Missä Kuopio on?", "Hauskan kuuloista tuo murre mitä puhut", "Sinnehän on tosi pitkä matka", ovat lauseita jotka kuulen usein, kun kerron mistä olen kotoisin. Käydessäni kotona ja tullessani takaisin toiseen mietin mitä koti on, mikä on kotikaupungin merkitys, mitä niistä saa, miten ne muuttuvat ja mitä ne tarkoittavat.
Yläkoululaisena yksi suurimmista unelmistani oli asua jossakin muualla. Kaupunki ei ollut tarpeeksi suuri ja ihmiset eivät olleet minunlaisiani. Kai se on aika normaali ajatus yäläkouluikäiselle. Nyt, kun niistä ajoista on monta vuotta ja ihanan lukioajan ja välivuoden jälkeen olen muuttanut opiskelemaan muualle, ovat ajatukset kotikaupungista hyvin erilaisia. Kuopio on minulle rakas. Ihmisillä ei ole kiire, luonto on kaunista järvineen ja metsineen. Tiedän jokaisen kadun, mihin kannattaa parkkeerata, tiedän pienet tunnelmalliset pubit missä on parhaat keikat, minne mennä syömään kaveriporukalla ja minne mennä kahville kun haluaa olla aivan rauhassa.
On suuri ja tärkeä ja ainutlaatuinenkin asia, että on koti joka on pysynyt samanlaisena. Sen ei tarvitse aina olla välttämättä fyysisesti samanlainen, mutta samanlainen samoine ihmisineen. Olen maailman onnellisimmassa asemassa siinä, että minulla on koti, jossa on perheeni. Perhe joka hakee minut juna-asemalta milloin vain kun haluan tai pääsen tulemaan kotiin ja joka on ostanut lempiruokiani vain sitä varten että tulen käymään. Perhe joka rakastaa minua ehdoitta ja jonka tiedän kaipaavan minua.
On rentouttavaa matkustaa välillä 5,5 tuntia aivan erilaiseen ympäristöön kuin se, missä opiskelen. (Vaikkakin junamatka saattaa tuntua puuduttavalta) Rakastan Turkua ja opiskelupaikkaani. Täällä on paljon ihania ihmisiä. Viisaita, ymmärtäviä, välittäviä. Täällä on paljon uutta, tapahtumia ja tekemistä. Tekemistä riittää jokaiselle päivälle. Oli se sitten opiskelua, tapahtumien järjestämistä, tai ihania päiviä ja iltoja ystävien kanssa. Sen jälkeen on hassua matkustaa jonnekin, mistä on tullut. Paikkaan jossa jokaisella askeleella kulkee lähemmäs sellaista paikkaa jossa jotain sellaista on tapahtunut, missä on ollut osallisena. Kotitalo, pihalla vietetyt kesät aurinkoa ottaen, kävelyt lähikauppaan ja rantaan uimaan, keskustan kadut, kaupat, ravintolat, aamuöiden pyöräretket, pakkasöiden ajelut, ystävien konsertit, lukio, lakkiaiset, ystävien kodit. Kaikki se suuri onni ja kaikki suru mitä on kokenut.
On mielenkiintoista miettiä, mitä kotipaikkakunta antaa ihmisilleen. Jonkinlaisen identiteetinkö? Varmasti suurelta osin. Olen ihminen joka haluaa nähdä ja kokea, haluan nähdä miten muissa kaupungeissa ja maissa eletään, haluan rakentaa identiteettini monesta eri tekijästä. Mutta haluan nähdä ja tunnistaa sen, mitä kotikaupunkini sen monine tekijöineen perheen, ystävien, koulujen, harrastusten ja kaikkien siellä vaikuttaneiden muodossa on minulle antanut. Aitous on ensimmäinen asia joka tulee mieleeni. Haluan sanoa ja uskoa, että olen oppinut olemaan aito. Olen oppinut välittämään monista asioista ja ihmisistä ennen kaikkea.
On varmasti totta, että en ole kasvaessani nähnyt kaikkea sitä, mitä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kasvaneet ovat, puhumattakaan muiden maiden suurista kaupungeista. Olen kuitenkin nähnyt ja tuntenut paljon. Olen oppinut paljon siitä kuinka olla avoin, ystävällinen ja toimimaan ihmisten kanssa niin, että lähtökohtaisesti en halua tuomita ketään ja olen aina valmis auttamaan. Olen varma, että monesta paikasta ja kaupungista saa samankaltaisia lähtökohtia elämään. Mutta nämä asiat ovat niitä, mitä haluan koko ajan itsessäni kehittää ja mistä saan varmasti monelta osin kiittää sitä, mistä olen lähtöisin. Olen oppinut sen, että uskoa elämään ja ihmisiin ei saa ikinä lopettaa. Mistä ikinä olemmekaan kotoisin, on tärkeää muistaa asiat joita sieltä saa mukaansa. On myös hienoa tavata ja tutustua ihmisiin muualta. Silloin saa upean sekoituksen ihmisiä ja ajatuksia ja tunteita. On ihanaa huomata, kuinka ihmiset monista eri kaupungeista tai maista voivatkaan olla niin erilaisia ja samanlaisia.
Kuopio on kaunis. Kaupunki järvien keskellä, kaupunki jossa ihmisillä on aikaa. Kaupunki, jossa osaan puhua ventovieraille savonmurretta torilla, kaupunki jossa olen elänyt suurimman osan elämästäni. Tottakai minusta tuntuu siellä kodilta. Asun nykyään Turussa, sillä oli haaveeni muuttaa tänne ja päästä opiskelemaan. Tästä kaupungista on tullut minulle koti myös. Turku on todella kaunis kaupunki. Kevät, rakennukset ja kaikki historia. Opiskelu, uudet ja mielenkiintoiset ihmiset, ystävyyssuhteet, jännitys ja innostuneisuus. Täällä on ravintoloita, kahviloita, puistoja, rantoja ja paikkoja olla yhdessä ja yksin, mitä en ole vielä nähnyt. Haluan tuntea tämän kaupungin, haluan olla osa sitä samalla tavalla kuin olen Kuopiossa kävellessäni missä tahansa.
Koti on ihana sana. Se sisältää paljon muitakin sanoja ja tunteita. On hienoa, että ihmisellä voi olla monta kotia. Sehän on rikkaus. Koti on siellä, missä on hyvä olla.
Kiitos kaikille, jotka kuuluvat molempiin koteihini.
Rakkaudella,
Anna
Neøv - Laketown (Video on hieno!)
Saavuin sunnuntaina takaisin Turkuun. Kotiini. Matkustin viime viikolla kotikaupunkiini Kuopioon, jossa synnyin ja kasvoin noin 20 vuotta. "Missä Kuopio on?", "Hauskan kuuloista tuo murre mitä puhut", "Sinnehän on tosi pitkä matka", ovat lauseita jotka kuulen usein, kun kerron mistä olen kotoisin. Käydessäni kotona ja tullessani takaisin toiseen mietin mitä koti on, mikä on kotikaupungin merkitys, mitä niistä saa, miten ne muuttuvat ja mitä ne tarkoittavat.
Yläkoululaisena yksi suurimmista unelmistani oli asua jossakin muualla. Kaupunki ei ollut tarpeeksi suuri ja ihmiset eivät olleet minunlaisiani. Kai se on aika normaali ajatus yäläkouluikäiselle. Nyt, kun niistä ajoista on monta vuotta ja ihanan lukioajan ja välivuoden jälkeen olen muuttanut opiskelemaan muualle, ovat ajatukset kotikaupungista hyvin erilaisia. Kuopio on minulle rakas. Ihmisillä ei ole kiire, luonto on kaunista järvineen ja metsineen. Tiedän jokaisen kadun, mihin kannattaa parkkeerata, tiedän pienet tunnelmalliset pubit missä on parhaat keikat, minne mennä syömään kaveriporukalla ja minne mennä kahville kun haluaa olla aivan rauhassa.
On suuri ja tärkeä ja ainutlaatuinenkin asia, että on koti joka on pysynyt samanlaisena. Sen ei tarvitse aina olla välttämättä fyysisesti samanlainen, mutta samanlainen samoine ihmisineen. Olen maailman onnellisimmassa asemassa siinä, että minulla on koti, jossa on perheeni. Perhe joka hakee minut juna-asemalta milloin vain kun haluan tai pääsen tulemaan kotiin ja joka on ostanut lempiruokiani vain sitä varten että tulen käymään. Perhe joka rakastaa minua ehdoitta ja jonka tiedän kaipaavan minua.
On rentouttavaa matkustaa välillä 5,5 tuntia aivan erilaiseen ympäristöön kuin se, missä opiskelen. (Vaikkakin junamatka saattaa tuntua puuduttavalta) Rakastan Turkua ja opiskelupaikkaani. Täällä on paljon ihania ihmisiä. Viisaita, ymmärtäviä, välittäviä. Täällä on paljon uutta, tapahtumia ja tekemistä. Tekemistä riittää jokaiselle päivälle. Oli se sitten opiskelua, tapahtumien järjestämistä, tai ihania päiviä ja iltoja ystävien kanssa. Sen jälkeen on hassua matkustaa jonnekin, mistä on tullut. Paikkaan jossa jokaisella askeleella kulkee lähemmäs sellaista paikkaa jossa jotain sellaista on tapahtunut, missä on ollut osallisena. Kotitalo, pihalla vietetyt kesät aurinkoa ottaen, kävelyt lähikauppaan ja rantaan uimaan, keskustan kadut, kaupat, ravintolat, aamuöiden pyöräretket, pakkasöiden ajelut, ystävien konsertit, lukio, lakkiaiset, ystävien kodit. Kaikki se suuri onni ja kaikki suru mitä on kokenut.
On mielenkiintoista miettiä, mitä kotipaikkakunta antaa ihmisilleen. Jonkinlaisen identiteetinkö? Varmasti suurelta osin. Olen ihminen joka haluaa nähdä ja kokea, haluan nähdä miten muissa kaupungeissa ja maissa eletään, haluan rakentaa identiteettini monesta eri tekijästä. Mutta haluan nähdä ja tunnistaa sen, mitä kotikaupunkini sen monine tekijöineen perheen, ystävien, koulujen, harrastusten ja kaikkien siellä vaikuttaneiden muodossa on minulle antanut. Aitous on ensimmäinen asia joka tulee mieleeni. Haluan sanoa ja uskoa, että olen oppinut olemaan aito. Olen oppinut välittämään monista asioista ja ihmisistä ennen kaikkea.
On varmasti totta, että en ole kasvaessani nähnyt kaikkea sitä, mitä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kasvaneet ovat, puhumattakaan muiden maiden suurista kaupungeista. Olen kuitenkin nähnyt ja tuntenut paljon. Olen oppinut paljon siitä kuinka olla avoin, ystävällinen ja toimimaan ihmisten kanssa niin, että lähtökohtaisesti en halua tuomita ketään ja olen aina valmis auttamaan. Olen varma, että monesta paikasta ja kaupungista saa samankaltaisia lähtökohtia elämään. Mutta nämä asiat ovat niitä, mitä haluan koko ajan itsessäni kehittää ja mistä saan varmasti monelta osin kiittää sitä, mistä olen lähtöisin. Olen oppinut sen, että uskoa elämään ja ihmisiin ei saa ikinä lopettaa. Mistä ikinä olemmekaan kotoisin, on tärkeää muistaa asiat joita sieltä saa mukaansa. On myös hienoa tavata ja tutustua ihmisiin muualta. Silloin saa upean sekoituksen ihmisiä ja ajatuksia ja tunteita. On ihanaa huomata, kuinka ihmiset monista eri kaupungeista tai maista voivatkaan olla niin erilaisia ja samanlaisia.
Kuopio on kaunis. Kaupunki järvien keskellä, kaupunki jossa ihmisillä on aikaa. Kaupunki, jossa osaan puhua ventovieraille savonmurretta torilla, kaupunki jossa olen elänyt suurimman osan elämästäni. Tottakai minusta tuntuu siellä kodilta. Asun nykyään Turussa, sillä oli haaveeni muuttaa tänne ja päästä opiskelemaan. Tästä kaupungista on tullut minulle koti myös. Turku on todella kaunis kaupunki. Kevät, rakennukset ja kaikki historia. Opiskelu, uudet ja mielenkiintoiset ihmiset, ystävyyssuhteet, jännitys ja innostuneisuus. Täällä on ravintoloita, kahviloita, puistoja, rantoja ja paikkoja olla yhdessä ja yksin, mitä en ole vielä nähnyt. Haluan tuntea tämän kaupungin, haluan olla osa sitä samalla tavalla kuin olen Kuopiossa kävellessäni missä tahansa.
Koti on ihana sana. Se sisältää paljon muitakin sanoja ja tunteita. On hienoa, että ihmisellä voi olla monta kotia. Sehän on rikkaus. Koti on siellä, missä on hyvä olla.
Kiitos kaikille, jotka kuuluvat molempiin koteihini.
Rakkaudella,
Anna
Kommentit
Lähetä kommentti