If You Wait
Hej.
Tiedätkö sen tunteen, sellaisen päälle hiljalleen mutta varmasti leijailevan haikeuden, väsymyksen, surullisuuden ja ahdistuksen joka on seurausta vapaudesta, sen loppumisesta ja tulevasta kiireestä, pakollisista tekemisistä ja tekemättömistä tehtävistä? Se on sunnuntaimasennus ja siihen tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla lukioaikoina kun sunnuntai-iltoina istuttiin kahvikupposen äärellä jossain keskustan kahvilassa, mikä nyt sattui olemaan auki myöhimpään. Sanakokeeseen ei oltu välttämättä luettu, läksyt odottivat vielä kotona ja aamulla oli todella aikainen herätys.
Nyt kun ajattelen, kuinka olisi vain voinut ajoissa hoitaa tehtävät pois alta, nähdä kavereita sunnuntaina ja noinakin pimenevinä iltoina vain katsoa elokuvaa kotona ja olla vain rauhassa, olisi se varmasti ollut jotenkin vapauttavampaa. Mutta mieli on siitä niin ihmeellinen, että se on taipuvainen haikeuteen silloin kun vain näkee siihen helpon tilaisuuden.
Tänään minulla on, tai oli samanlainen sunnuntai-olo. Vaikka onkin perjantai. Muutaman viime päivän aikana olen ymmärtänyt ja sisäistänyt todella paljon välittämistä, rakkautta ja muutoksia. Olen ollut onnellinen ja innoissaan syksystä, tulevista aikatauluista, ihmisistä ja tapahtumista. Olen ymmärtänyt kuinka minulla onkaan koti täällä, ihania ihmisiä ja tulevaisuutta. Turkukesä on opettanut, kuinka luoda muutakin elämää kuin opiskeluelämä ja se on syventänyt paljon sitä, miten ajattelen tästä kaupungista ja sen ihmisistä. Kaikki muuttuu koko ajan, mutta niin haluankin sen menevän. On hienoa ja mielenkiintoista tutustua ihmisten uusiin puoliin, ja tajuta sekin, että ehkä minussakin nähdään jotain uutta ja opitaan näkemään syvemmälle.
Mutta niin, muutamat viime päivät ovat olleet ihania. Täytin 21- vuotta maantaina (jee!) ja olenkin joskus sanonut, että syntymäpäivä on minulle minun uusi vuoteni. Perhe on käynyt täällä ja olen saanut juhlia synttäreitäni ihanien ja hauskojen ja fiksujen ja välittävien ihmisten kanssa. Tänään kuitenkin pyöräilin tyhjään kotiini saatettuani ystäväni kotimatkalle. Monien päivien musiikki, hauskat hetket, keskustelut ja äänet olivat hiljenneet. Olisi taas aika jatkaa eteenpäin, mennä töihin vain ja katso kohti tulevaa. Tässä hetkessä se tuntui tyhjältä, tässä hetkessä se tuntui surulliselta, olla yksin kotona.
Onneksi kirjoitin, sillä samalla muistin paljon asioita kauniita päivistä, ihmisten hymyjä, haleja, yhteisiä hyviä hetkiä ja nauruja. Juhlia ja sitä kuinka on tulossa niin paljon uutta ja uusia hyviä hetkiä, rauhallisia ja ei niin rauhallisia. Kuinka minulla onkin hyvä olla. Olen oppinut tuntemaan itseäni taas vähän paremmin, ja ymmärtänyt sen, että en ole aina kovin nopea selvittämään ajatuksia siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Vaikka eläisi hetkessä, saattaa tuntua sekavalta. Joskus siitä konkreettisena merkkinä saattaa olla vaikka se, että ei halua kuunnella mitään musiikkia, kun mikään vaan ei tunnu hyvältä vaikka yleensä musiikki on juuri se mitä aina haluan kuunnella sillä se selvittää ajatuksia. Mutta ymmärrän sen, että vain olemalla ja odottamalla selviää, mitä ajattelee. Selviää, mikä kappale onkin tälle päivälle, näille ajatuksille tai jollekin ihmiselle.
Elämä 21- vuotiaana on ollut hyvää, ja hyvänä se jatkuukin. Nyt kaikkea uutta kohti. Ihanaa heinäkuun viimeistä päivää. Ja jos sunnuntaimasennus meinaa iskeä vaikka sitten näin perjantaina, voit koittaa kuunnella jokin seuraavista kappaleista. Nämä ovat toimineet minulle:
Anna
Tiedätkö sen tunteen, sellaisen päälle hiljalleen mutta varmasti leijailevan haikeuden, väsymyksen, surullisuuden ja ahdistuksen joka on seurausta vapaudesta, sen loppumisesta ja tulevasta kiireestä, pakollisista tekemisistä ja tekemättömistä tehtävistä? Se on sunnuntaimasennus ja siihen tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla lukioaikoina kun sunnuntai-iltoina istuttiin kahvikupposen äärellä jossain keskustan kahvilassa, mikä nyt sattui olemaan auki myöhimpään. Sanakokeeseen ei oltu välttämättä luettu, läksyt odottivat vielä kotona ja aamulla oli todella aikainen herätys.
Nyt kun ajattelen, kuinka olisi vain voinut ajoissa hoitaa tehtävät pois alta, nähdä kavereita sunnuntaina ja noinakin pimenevinä iltoina vain katsoa elokuvaa kotona ja olla vain rauhassa, olisi se varmasti ollut jotenkin vapauttavampaa. Mutta mieli on siitä niin ihmeellinen, että se on taipuvainen haikeuteen silloin kun vain näkee siihen helpon tilaisuuden.
Tänään minulla on, tai oli samanlainen sunnuntai-olo. Vaikka onkin perjantai. Muutaman viime päivän aikana olen ymmärtänyt ja sisäistänyt todella paljon välittämistä, rakkautta ja muutoksia. Olen ollut onnellinen ja innoissaan syksystä, tulevista aikatauluista, ihmisistä ja tapahtumista. Olen ymmärtänyt kuinka minulla onkaan koti täällä, ihania ihmisiä ja tulevaisuutta. Turkukesä on opettanut, kuinka luoda muutakin elämää kuin opiskeluelämä ja se on syventänyt paljon sitä, miten ajattelen tästä kaupungista ja sen ihmisistä. Kaikki muuttuu koko ajan, mutta niin haluankin sen menevän. On hienoa ja mielenkiintoista tutustua ihmisten uusiin puoliin, ja tajuta sekin, että ehkä minussakin nähdään jotain uutta ja opitaan näkemään syvemmälle.
Mutta niin, muutamat viime päivät ovat olleet ihania. Täytin 21- vuotta maantaina (jee!) ja olenkin joskus sanonut, että syntymäpäivä on minulle minun uusi vuoteni. Perhe on käynyt täällä ja olen saanut juhlia synttäreitäni ihanien ja hauskojen ja fiksujen ja välittävien ihmisten kanssa. Tänään kuitenkin pyöräilin tyhjään kotiini saatettuani ystäväni kotimatkalle. Monien päivien musiikki, hauskat hetket, keskustelut ja äänet olivat hiljenneet. Olisi taas aika jatkaa eteenpäin, mennä töihin vain ja katso kohti tulevaa. Tässä hetkessä se tuntui tyhjältä, tässä hetkessä se tuntui surulliselta, olla yksin kotona.
Onneksi kirjoitin, sillä samalla muistin paljon asioita kauniita päivistä, ihmisten hymyjä, haleja, yhteisiä hyviä hetkiä ja nauruja. Juhlia ja sitä kuinka on tulossa niin paljon uutta ja uusia hyviä hetkiä, rauhallisia ja ei niin rauhallisia. Kuinka minulla onkin hyvä olla. Olen oppinut tuntemaan itseäni taas vähän paremmin, ja ymmärtänyt sen, että en ole aina kovin nopea selvittämään ajatuksia siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Vaikka eläisi hetkessä, saattaa tuntua sekavalta. Joskus siitä konkreettisena merkkinä saattaa olla vaikka se, että ei halua kuunnella mitään musiikkia, kun mikään vaan ei tunnu hyvältä vaikka yleensä musiikki on juuri se mitä aina haluan kuunnella sillä se selvittää ajatuksia. Mutta ymmärrän sen, että vain olemalla ja odottamalla selviää, mitä ajattelee. Selviää, mikä kappale onkin tälle päivälle, näille ajatuksille tai jollekin ihmiselle.
Elämä 21- vuotiaana on ollut hyvää, ja hyvänä se jatkuukin. Nyt kaikkea uutta kohti. Ihanaa heinäkuun viimeistä päivää. Ja jos sunnuntaimasennus meinaa iskeä vaikka sitten näin perjantaina, voit koittaa kuunnella jokin seuraavista kappaleista. Nämä ovat toimineet minulle:
Anna Puu - Linnuton puu (erityisesti versio Kasmirin kanssa on todella kaunis)
London Grammar - If You Wait
Jamie xx - I know There's Gonna Be (Good Times )
The xx - Angels
Tilhet, pajut ja muut - Vielä nuori
Rakkaudella,Anna
Kommentit
Lähetä kommentti