Osa tätä kasvutarinaa
Hei !
Mietin, miten enää voi kasvaa, sillä olen nykyään 171cm pitkä. Se on kaksi senttiä enemmän kuin luulin että olen ja tämä on nyt oikein terveystarkastuksessa todistettu. Aika hassua.
Oikeastaan minusta on alkanut tuntua siltä, että olen kasvanut taas paljon. Ja tietenkin sen huomaa vasta kaiken huonon tai vaikean olon jälkeen. Tuntuu siltä. että vihdoin kahden kuukauden outous alkaa olla väistymässä ja äskenkin vain huomasin hymyileväni kävellessäni iltateelle kun menin tapaamaan ystävääni.
Olen ymmärtänyt jo sen, että kaikesta oppii ja yleensä ajatukset selkenevät kun asioihin ottaa etäisyyttä. Kun vain on, haluaa alkaa tehdä jotain. Vain parin päivän aikana olen siivonnut koko asuntoni ja järjestellyt kaikki tavarani, vaatteet, korut (joita on muuten ihan luvattomasti liikaa) ja paperit oikein hyvään järjestykseen. Eiväthän ne tule niin aina pysymään mutta minusta alkaa tuntua sekä fyysisesti että henkisesti siltä, että olen valmis uuteen aikaan.
On ihana tunne, kun pikkuhiljaa alkaa vaan tuntua siltä, että odottaa asioita ja tapahtumia. Alkaa taas olla innoissaan. Olin festareilla viikonloppuna ja vaan nautin kesästä ja musiikista ja ystävistä. Olin niin hyvässä paikassa itseni kanssa. Hyväksyin sen kaiken mitä en halunnut tehdä ja miten en halunnut olla ja sen seurauksena olin iloinen, onnellinen siinä hetkessä. Juuri sellaisena kuin halusin.
Nyt sataa vettä. On heinäkuun alku. Kesän kaunein kuukausi ja se kuukausi kun minulla on syntymäpäivä. Pian olen 21- vuotias. Minulle synttärit ovat aina merkinneet eräänlaista uuden vuoden aattoa, siitä on aina alkanut minun oma uusi vuoteni. Tänään ymmärsin, että olen tänä vuonna hyvässä asemassa aloittamassa omaa uutta vuottani. Saan jatkaa opiskelua, minulla on ystäviä ja olen ollut mahdollisuudessa nähdä perhettäni useastikin kevään mittaan. Minulla on suunnitelmia syksylle ja elämä alkaa olla järjestyksessä. Tai ainakin haluan että se pian on. Kun joku on pitkään sekaisin tai tekemätöntä, se alkaa muuttaa itse itseään. Tai ehkä sitä vaan alkaa tietoisen tietämättömänä muuttaa asioita siihen suuntaan kun haluaa. Tässä elämässä on niin paljon opettelua ja hyväksymistä siinä, että osaa olla itsensä kanssa. Ne hetket ovat niin hienoja, kun ymmärtää itsestään jotain ja osaa olla itsevarmempi. Ja kun osaa olla itsevarmempi, tietää miten mennä eteenpäin ja edes palasia siitä mitä osaa olla toisille ja mitä asioista voi saada ja mitä kaikelle voi antaa. Silloin voi sanoa olevansa edes vähän vahvempi kuin ennen.
Minulla on niin levollinen olo nyt monesta asiasta. En vieläkään ole valmis, tuskin koskaan olenkaan, mutta on yksi hienoimmista tunteista, kun pääsee osaltaan ja aina tiettynä aikakautena rauhaan itsensä kanssa. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, vaikka ne asiat jotka tulee oivaltaa ollakseen rauhassa saattavat olla. Olen kasvanut kaksi senttiä ja ehkä ne sentit sitten sisältivätkin paljon rauhaa.
Nyt, 7.7.2015 klo 00:07 yöllä minusta tuntuu että olen valmis uuteen aikakauteen. Tuntuu siltä kun astuu yön jälkeen ensimmäistä kertaa lattialle, tuntuu siltä kun seisoisi lähellä jyrkkää reunaa ja katsoisi kauas kaukaisuuteen. Tuntuu siltä, kun sekavan unen jälkeen tajuaa olevansa valveilla ja koko upean päivän olevan vielä edessä. Vielä hieman heikottaa, eikä mikään sekavuus hetkessä mene pois. Jännittää, olen ihmeissäni mutta positiivisen innoissani.
Ihanaa heinäkuuta!
Rakkaudella,
Anna
Mietin, miten enää voi kasvaa, sillä olen nykyään 171cm pitkä. Se on kaksi senttiä enemmän kuin luulin että olen ja tämä on nyt oikein terveystarkastuksessa todistettu. Aika hassua.
Oikeastaan minusta on alkanut tuntua siltä, että olen kasvanut taas paljon. Ja tietenkin sen huomaa vasta kaiken huonon tai vaikean olon jälkeen. Tuntuu siltä. että vihdoin kahden kuukauden outous alkaa olla väistymässä ja äskenkin vain huomasin hymyileväni kävellessäni iltateelle kun menin tapaamaan ystävääni.
Olen ymmärtänyt jo sen, että kaikesta oppii ja yleensä ajatukset selkenevät kun asioihin ottaa etäisyyttä. Kun vain on, haluaa alkaa tehdä jotain. Vain parin päivän aikana olen siivonnut koko asuntoni ja järjestellyt kaikki tavarani, vaatteet, korut (joita on muuten ihan luvattomasti liikaa) ja paperit oikein hyvään järjestykseen. Eiväthän ne tule niin aina pysymään mutta minusta alkaa tuntua sekä fyysisesti että henkisesti siltä, että olen valmis uuteen aikaan.
On ihana tunne, kun pikkuhiljaa alkaa vaan tuntua siltä, että odottaa asioita ja tapahtumia. Alkaa taas olla innoissaan. Olin festareilla viikonloppuna ja vaan nautin kesästä ja musiikista ja ystävistä. Olin niin hyvässä paikassa itseni kanssa. Hyväksyin sen kaiken mitä en halunnut tehdä ja miten en halunnut olla ja sen seurauksena olin iloinen, onnellinen siinä hetkessä. Juuri sellaisena kuin halusin.
Nyt sataa vettä. On heinäkuun alku. Kesän kaunein kuukausi ja se kuukausi kun minulla on syntymäpäivä. Pian olen 21- vuotias. Minulle synttärit ovat aina merkinneet eräänlaista uuden vuoden aattoa, siitä on aina alkanut minun oma uusi vuoteni. Tänään ymmärsin, että olen tänä vuonna hyvässä asemassa aloittamassa omaa uutta vuottani. Saan jatkaa opiskelua, minulla on ystäviä ja olen ollut mahdollisuudessa nähdä perhettäni useastikin kevään mittaan. Minulla on suunnitelmia syksylle ja elämä alkaa olla järjestyksessä. Tai ainakin haluan että se pian on. Kun joku on pitkään sekaisin tai tekemätöntä, se alkaa muuttaa itse itseään. Tai ehkä sitä vaan alkaa tietoisen tietämättömänä muuttaa asioita siihen suuntaan kun haluaa. Tässä elämässä on niin paljon opettelua ja hyväksymistä siinä, että osaa olla itsensä kanssa. Ne hetket ovat niin hienoja, kun ymmärtää itsestään jotain ja osaa olla itsevarmempi. Ja kun osaa olla itsevarmempi, tietää miten mennä eteenpäin ja edes palasia siitä mitä osaa olla toisille ja mitä asioista voi saada ja mitä kaikelle voi antaa. Silloin voi sanoa olevansa edes vähän vahvempi kuin ennen.
Minulla on niin levollinen olo nyt monesta asiasta. En vieläkään ole valmis, tuskin koskaan olenkaan, mutta on yksi hienoimmista tunteista, kun pääsee osaltaan ja aina tiettynä aikakautena rauhaan itsensä kanssa. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, vaikka ne asiat jotka tulee oivaltaa ollakseen rauhassa saattavat olla. Olen kasvanut kaksi senttiä ja ehkä ne sentit sitten sisältivätkin paljon rauhaa.
Nyt, 7.7.2015 klo 00:07 yöllä minusta tuntuu että olen valmis uuteen aikakauteen. Tuntuu siltä kun astuu yön jälkeen ensimmäistä kertaa lattialle, tuntuu siltä kun seisoisi lähellä jyrkkää reunaa ja katsoisi kauas kaukaisuuteen. Tuntuu siltä, kun sekavan unen jälkeen tajuaa olevansa valveilla ja koko upean päivän olevan vielä edessä. Vielä hieman heikottaa, eikä mikään sekavuus hetkessä mene pois. Jännittää, olen ihmeissäni mutta positiivisen innoissani.
Ihanaa heinäkuuta!
Rakkaudella,
Anna
Luke Leighfield - Garde Ta Foy
Tässä kappaleessa on todella kauniit sanat, kannattaa kuunnella tarkasti tai lukea ne.
Kommentit
Lähetä kommentti