Hello love, my invisible friend
Hei.
Kolme ja puoli vuotta sitten kirjoitin näin:
"Enkä edes tiedä vastausta "miten rakastua?"- kysymykseeni, mutta koitan kuitenkin. Rakkaus on outo asia. On helppoa ajatella, että joku on tyylikäs, hyvännäköinen ja mukava, mutta entäs sitten? Ujous ja epävarmuus ja kaikki ylimääräinen ajattelu tulee eteen asioiden sujumisen tukokseksi.
Se, miten kaksi ihmistä päätyy parisuhteeseen on pienoinen mysteeri. Miten tavataan, miten kiinnostutaan ja miten ihmeessä toisen kanssa pääsee vielä ulos ja tutustumaan? Itsensä tuntee helposti yksinäiseksi ja oma sänky alkaa öisin tuntua aivan liian suurelta yksin nukkumiseen. Ajatuksen siitä kuinka ihanaa olisikaan jos jollekin voisi aina soittaa vaikka ihan vaan tyhmästä asiasta, voisi vaan olla koko päivän yöpuvussa ja katsoa leffoja ja kuunnella musiikkia, tai toisaalta matkustaa vaikka maailman toiselle puolelle yhdessä, saada hali aina pitkän päivän jälkeen ja hyvänyönsuukko, alkavat pyöriä mielessä enemmän kuin mikään muu. On rakkaita ystäviä, jotka ovat elämässä yksi tärkeimmistä asioista, mutta kaipuu rakkauteen on aivan erilainen tunne."
--
Nyt, tosiaan kolme ja puoli vuotta myöhemmin en osaa oikein vieläkään vastata tuohon "kuinka rakastua?- kysymykseen vaikka tiedän vastauksen. Teidän mutta en voi kertoa sitä, koska se vastaus on tunne, jota en osaa selittää. Päätin sen sijaan koittaa pohtia, mitä rakkaus on, tai sitä miltä se tuntuu. Koen, että monet näistä ajatuksista soveltuvat monenlaiseen rakkauteen, niin romanttiseen rakkauteen kuin siihen samalla tavalla sanoinkuvaamattomaan välittämiseen mikä usein vallitsee myös ystävien ja perheen välillä. Ehkä löydät joitan, mihin samaistut.
Kuten tämän kirjoituksen otsikossa Ben Howardin I forget where we where- biisin sanoissa lukee, rakkaus on näkymätöntä. Helposti rakastuessa tuntuu erilaiselle kuin miltä oleminen tuntuu kenenkään muun kanssa. Monesti rakkaus herättää myös paljon sellaista epävarmuutta, mitä ilman sitä tunnetta ei olisi. Se tuntuu paremmalle kuin muut tunteet, mutta myös paljon herkemmälle ja haavoittuvaisemmalle ja epävarmemmallekin. Helposti niin läheisessä suhteessa jotenkin on kaikkea mitä on, ja joskus se hämmentää kun ei ole sellaista suojaa tai kuorta mikä usein on päällä. Sitten kohta tuntuukin haavoittuvaiselta. Silloin haluaa olla yksin eikä lähellä, kun taas toisaalta joskus haluaa olla vaan niin lähellä että ei pääse lähemmäksi ja tarvitsee toisen kädet ympärille että tuntuu turvalliselta. Toisaalta joskus itkettää, kun toinen on lähdössä tai kun vaan ajattelee sitä mitä toinen on. Toisaalta naurattaa ja hymyilyttää kun tietää että näkee pitkästä aikaa.
On hassua kuvata sitä tunnetta ja sellaista herkkyyttä mikä rakkaussuhteessa vallitsee. Se saattaa välillä ilmetä vaikka hiljaisuutena ja outoutena, mitä se joskus minullekin on, koska en kovin usein reagoi sillä tavoin hiljaisen voimakkaasti muiden ihmisten seurassa. Onko se sitten huono asia? Osaksi kyllä, koska varmaan pitäisi osata käsitellä tunteita paremmin tai hetkessä nopeammin kuin menemällä oman mielensä sisään. Toisaalta on hyvä, että tuntuu siltä että voi näyttää kaikki tunteensa. Kun jonkun kanssa on todella usein, tuntee väistämättä hyviä ja huonoja fiiliksiä. Mutta ehkä vaikka minun rakkauteni on sitä, kun haluaa olla ja välittää ja lopulta haluaa vaan halata ja olla yhdessä hiljaa. Me olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja juuri siksi meillä on paljon opittavaa. Toisaalta olemme samanlaisia ja meitä yhdistää halu ymmärtää ja olla läheisiä.
Se, miten kaksi ihmistä päätyy parisuhteeseen on pienoinen mysteeri. Miten tavataan, miten kiinnostutaan ja miten ihmeessä toisen kanssa pääsee vielä ulos ja tutustumaan? Itsensä tuntee helposti yksinäiseksi ja oma sänky alkaa öisin tuntua aivan liian suurelta yksin nukkumiseen. Ajatuksen siitä kuinka ihanaa olisikaan jos jollekin voisi aina soittaa vaikka ihan vaan tyhmästä asiasta, voisi vaan olla koko päivän yöpuvussa ja katsoa leffoja ja kuunnella musiikkia, tai toisaalta matkustaa vaikka maailman toiselle puolelle yhdessä, saada hali aina pitkän päivän jälkeen ja hyvänyönsuukko, alkavat pyöriä mielessä enemmän kuin mikään muu. On rakkaita ystäviä, jotka ovat elämässä yksi tärkeimmistä asioista, mutta kaipuu rakkauteen on aivan erilainen tunne."
--
Nyt, tosiaan kolme ja puoli vuotta myöhemmin en osaa oikein vieläkään vastata tuohon "kuinka rakastua?- kysymykseen vaikka tiedän vastauksen. Teidän mutta en voi kertoa sitä, koska se vastaus on tunne, jota en osaa selittää. Päätin sen sijaan koittaa pohtia, mitä rakkaus on, tai sitä miltä se tuntuu. Koen, että monet näistä ajatuksista soveltuvat monenlaiseen rakkauteen, niin romanttiseen rakkauteen kuin siihen samalla tavalla sanoinkuvaamattomaan välittämiseen mikä usein vallitsee myös ystävien ja perheen välillä. Ehkä löydät joitan, mihin samaistut.
Kuten tämän kirjoituksen otsikossa Ben Howardin I forget where we where- biisin sanoissa lukee, rakkaus on näkymätöntä. Helposti rakastuessa tuntuu erilaiselle kuin miltä oleminen tuntuu kenenkään muun kanssa. Monesti rakkaus herättää myös paljon sellaista epävarmuutta, mitä ilman sitä tunnetta ei olisi. Se tuntuu paremmalle kuin muut tunteet, mutta myös paljon herkemmälle ja haavoittuvaisemmalle ja epävarmemmallekin. Helposti niin läheisessä suhteessa jotenkin on kaikkea mitä on, ja joskus se hämmentää kun ei ole sellaista suojaa tai kuorta mikä usein on päällä. Sitten kohta tuntuukin haavoittuvaiselta. Silloin haluaa olla yksin eikä lähellä, kun taas toisaalta joskus haluaa olla vaan niin lähellä että ei pääse lähemmäksi ja tarvitsee toisen kädet ympärille että tuntuu turvalliselta. Toisaalta joskus itkettää, kun toinen on lähdössä tai kun vaan ajattelee sitä mitä toinen on. Toisaalta naurattaa ja hymyilyttää kun tietää että näkee pitkästä aikaa.
On hassua kuvata sitä tunnetta ja sellaista herkkyyttä mikä rakkaussuhteessa vallitsee. Se saattaa välillä ilmetä vaikka hiljaisuutena ja outoutena, mitä se joskus minullekin on, koska en kovin usein reagoi sillä tavoin hiljaisen voimakkaasti muiden ihmisten seurassa. Onko se sitten huono asia? Osaksi kyllä, koska varmaan pitäisi osata käsitellä tunteita paremmin tai hetkessä nopeammin kuin menemällä oman mielensä sisään. Toisaalta on hyvä, että tuntuu siltä että voi näyttää kaikki tunteensa. Kun jonkun kanssa on todella usein, tuntee väistämättä hyviä ja huonoja fiiliksiä. Mutta ehkä vaikka minun rakkauteni on sitä, kun haluaa olla ja välittää ja lopulta haluaa vaan halata ja olla yhdessä hiljaa. Me olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja juuri siksi meillä on paljon opittavaa. Toisaalta olemme samanlaisia ja meitä yhdistää halu ymmärtää ja olla läheisiä.
Rakkaus ei sinällään aina tunnu kovin paljon, tai välillä se on tietyllä tapaa jopa huomaamattomampaa kuin ystävyys, vaikka toki rakkaudessa on paljon ystävyyttä. Samalla tavalla kaikki ihmissuhteet ovat suhteita ja välittäminen on välittämistä, ja totta kai ystävyyssuhteissa on rakkautta myös. Rakkaus on jotenkin aitoa, sillä sitä tunnetta et vain voi päättää tuntea. Rakkaus on myös satuttavaa ja joskus kovaakin eikä helppoa. Rakkaus on sanomaton ja hiljainen sopimus, joka vain on olemassa yli erimielisyyksien ja huonon fiiliksen. Toisaalta rakkaus
tuntuu ikävänä, käsittämättömänä haluna vaan nähdä toista, vaikka aikaa ei olisi
kulunut paljon ollenkaan ja sellaiselta kaikkein luonnollisimmalta ololta. On hienoa huomata, miten itsestään voi oppia antamaan niin paljon, pikkuhiljaa hyväksymällä sen, että aina ei voi olla sellainen kuin itsekään haluaisi.
Minä rakastan läheisyyttä, ja tarkoitan sillä halua olla läsnä. Rakastan sitä miten ihmiset voivat olla hyviä toisillekin, ei vain sille keneen on rakastunut. Minulle rakkaus on halua ymmärtää, ei tuomitsemista. Rakkaus on myös sitä, että valitsee
toisen. Ennen kaikkea rakkaus on jakamista, läheisyyttä ja sitä että
vaan istuu illallisella ja katsoo toista ajatellen ”mitä ihmettä olen tehnyt
oikein että saan olla hänen kanssaan?” Tai ainakin siltä se minulle tuntuu. Ehkä vastaus kysymykseen "kuinka rakastua?" on tässä: siihen ei ole vastausta, sillä huomaat sen vasta jälkikäteen kun se on jo tapahtunut.
Nyt olen kirjoittanut sanan "rakkaus" ainakin 100 kertaa aina hieman erilailla taivutettuna. Mutta se on kaunis sana. Todella voimakas. Siispä tässä se vielä kerran:
Rakkaudella,
Anna
ps. Ane Brun - Halo
Kommentit
Lähetä kommentti