Elämä nyt

Elämä nykyään on hieman outoa. Ei jotenkin enää kuulu oikein mihinkään. Päivät kuluu kirjastossa tai töissä tai sitten oon yhden tunnin koulussa ja joinakin päivinä en saa mitään muuta aikaiseksi kun otettua itsestäni kaksi kuvaa ja syötyä pussillisen karkkeja. Kuulostaapas hohdokkaalta... mutta koitan lukea paljon, ja välillä se onnistuu ja noh, välillä ei.

Nyt kun kaikki opiskelu on "omalla vastuulla", eikä ole tunteja joilla tietoa vaan syötettäisiin päähän, on opiskelukin muuttunut. On täysin vain omasta tahdosta ja halusta kiinni mennä sinne kirjastoon aamupäivällä. Ja kirjastoon se on mentävä, koska kotona en saa mitään aikaiseksi. Hassua se on, mutta kotona pystyn istumaan tuntikausia sohvalla "lukien", mutta edistyen noin 2 sivua päivässä, koska mielessä pyörii vain sellaiset ajatukset kuin: "kohta käyn hakemassa keksin", "katsotaanpas Jamie Oliveria" ja "tekstaanpas nyt siskolle". En ymmärrä mistä se johtuu, koska on motivaatiota oppia ja sitten  kuitenkin kirjastossa pystyn lukemaan paljonkin kerralla, mutta kotona keskittyminen on vaikeaa. Joten, olen todennut paremmaksi vaihtaa maisemaa ja istua kirjastossa lukulomapäivinäni.

Kirjasto on kiva paikka opiskella myös sen takia, että siellä on niin paljon erilaisia ihmisiä. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa kuin minä, ja sitten vuoden tai pari vuotta vanhempia lukemassa pääsykokeisiin, ja sitten ehkä yliopisto-opiskelijoita, ja aikuisopiskelijoita, tai sitten eläkeläisiä lukemassa päivän lehtiä. Välillä vaikeuksia kuitenkin tuottaa hiljaisuus. On kiva olla hiljaakin ja vaan keskittyä, mutta välillä (ei aina niin hiljaisena ihmisenä) monen tunnin hiljaisuus käy vähän vaikeaksi. Onneksi on kirjastokahvila jossa voi jutella, ja siellä myydään muuten hyvää pullaa!

Ennen kuin tämä blogiteksti muuttuu aivan täysin kirjaston mainokseksi, kirjoitan jostain muusta. On todella outoa ja hieman surullistakin, että ei enää kuulu mihinkään. Tai tottakai on vielä lukiolainen ja abi, mutta silti, kun joinakin päivinä ei edes näe ketään muita ja tekee vaan jotain yhtä asiaa, alkaa tuntua tosi oudolle. Tekisi mieli lähteä ajelemaan, elokuviin, luistelemaan ja kahville. Olla vaan ja jutella. Sellaisia päiviä kaipaa nyt, kun tietää että joka päivän tulisi olla lähes pyhitetty opiskelulle ja kaikki vaan on piilossa omissa kodeissaan eikä koskaan käydä enää missään.

Mutta kuitenkin, vaikka opiskelu tuntuu joskus rankalle ja tuntuu että sitä on loputtomasti edessä (pääsykokeet) niin tottahan se on, että tätäkin aikaa tulee varmasti ikävä. Kevät on ihana ja kirjastossa on  kiva kuunnella musiikkia silloin kun ei jaksa enää lukea ja täytyy pitää taukoa.

Tässä postauksessa lukee nyt noin tuhat kertaa kirjasto, ja varsinainen pointti saattaa puuttua, mutta ainakin tiedätte, että Kuopion pääkirjastosta saa hyvää pullaa. Ihanaa helmikuun viimeistä päivää huomiselle ja nähdään ystävät <3

Rakkaudella,

Anna

p.s Tänään oon tasan 18 vuotta ja 7 kuukautta, hui!

Tässä vielä hempsubiisi, se on suloinen. Anna Puu - Säännöt rakkaudelle