Musiikki minulle
Musiikki on minulle ennen kaikkea tunnetta. Musiikki välittää, käsittelee ja jakaa tunteita. En ole sellainen ihminen, joka pitää musiikin teoriasta, en halua analysoida jokaista kappaletta teoreettisesti ja etsiä virheitä musiikkiesityksestä. Ehkä eivät kaikki muutkaan halua, ja ymmärrän, että sellainen saattaa tulla aivan vahingossa vaan esille, jos musiikkia on opiskellut. Siinä suhteessa olen onnellinen siitä, että en ole mitenkään kovin lahjakas analysoimaan virheitä musiikissa. Musiikki puhuu minulle tunteista, ja ennen kaikkea henkilöt musiikissa ovat tärkeitä. Sekä sanat. Vaikka joku sanoo, että sanat eivät musiikissa merkitse mitään, vaan taidokkaasti keksityt melodiakulut tekevät musiikista "taidokasta", niin itse olen eri mieltä.
On tietysti eroa siinä, millaista musiikkia kuuntelee. Mutta omasta mielestäni ei musiikkia pitäisi jakaa niin radikaalisti "korkeakulttuuriin" ja "alakulttuuriin". Itselleni musiikki oli pelastus yläkouluaikana, ja se on sitä vielä nytkin. En rakastunut klassiseen, rakastuin rockiin. Rakastuin musiikkiin elämästä. Nyt rakastan koko musiikin kirjoa. Mutta silti, vaikka kuinka pidänkin myös klassisesta, eniten tunnetta minulle tuo musiikki, jossa ihmiset ovat aitoja, omia itsejään, eivätkä esitä pilkkua viilaten jonkun toisen teosta. Musiikki on aitoa, kun siihen tuodaan esittäjän sielu. Silloin musiikki tarkoittaa jotakin.
En halua arvottaa mitään musiikkityyliä toista ylemmäksi, sillä jokaisella on omat mieltymykset, ja arvostan sitä. Mielipiteeni on vain se, että useasti esimerkiksi oopperan ajatellaan synnyttävän suuria tunteita, klassisen musiikin oletetaan olevan mestarellista, suurta ja ihmeellistä. En kiellä sitä, etteikö se olisi kaikkea tuota välttämättä, mutta omalla kohdallani suuria tunteita, kyyneliä, onnellisuutta ja täydellistä ymmärtämisen tunnetta luovat sanat, aidot tunteet tästä elämässä, sekä ihmiset, jotka järkkymättä seisovat musiikkinsa takana.
Tiedän, että en osaa kuvata tätä mielipidettäni tähän nyt niin täydellisesti kuin haluaisin. Tiedän sen, koska nyt kirjoittaessani tuntuu siltä. Mutta haluan silti sanoa tämän, sillä tänään kuulin yhdestä lempikappaleestani sellaisen esityksen ja tulkinnan, joka pysäytti minut. Tämän kappaleen aitous ja suru tulivat niin lähelle, että musiikki välitti minulle jotain sanoinkuvaamatonta. Nuo sanat, melodia ja henkilö niiden takana kertoivat minulle tarinan. Aidon sellainen.
Rakkaudella,
Anna
On tietysti eroa siinä, millaista musiikkia kuuntelee. Mutta omasta mielestäni ei musiikkia pitäisi jakaa niin radikaalisti "korkeakulttuuriin" ja "alakulttuuriin". Itselleni musiikki oli pelastus yläkouluaikana, ja se on sitä vielä nytkin. En rakastunut klassiseen, rakastuin rockiin. Rakastuin musiikkiin elämästä. Nyt rakastan koko musiikin kirjoa. Mutta silti, vaikka kuinka pidänkin myös klassisesta, eniten tunnetta minulle tuo musiikki, jossa ihmiset ovat aitoja, omia itsejään, eivätkä esitä pilkkua viilaten jonkun toisen teosta. Musiikki on aitoa, kun siihen tuodaan esittäjän sielu. Silloin musiikki tarkoittaa jotakin.
En halua arvottaa mitään musiikkityyliä toista ylemmäksi, sillä jokaisella on omat mieltymykset, ja arvostan sitä. Mielipiteeni on vain se, että useasti esimerkiksi oopperan ajatellaan synnyttävän suuria tunteita, klassisen musiikin oletetaan olevan mestarellista, suurta ja ihmeellistä. En kiellä sitä, etteikö se olisi kaikkea tuota välttämättä, mutta omalla kohdallani suuria tunteita, kyyneliä, onnellisuutta ja täydellistä ymmärtämisen tunnetta luovat sanat, aidot tunteet tästä elämässä, sekä ihmiset, jotka järkkymättä seisovat musiikkinsa takana.
Tiedän, että en osaa kuvata tätä mielipidettäni tähän nyt niin täydellisesti kuin haluaisin. Tiedän sen, koska nyt kirjoittaessani tuntuu siltä. Mutta haluan silti sanoa tämän, sillä tänään kuulin yhdestä lempikappaleestani sellaisen esityksen ja tulkinnan, joka pysäytti minut. Tämän kappaleen aitous ja suru tulivat niin lähelle, että musiikki välitti minulle jotain sanoinkuvaamatonta. Nuo sanat, melodia ja henkilö niiden takana kertoivat minulle tarinan. Aidon sellainen.
The 1975 - Sex
Rakkaudella,
Anna
Kommentit
Lähetä kommentti