Kansainvälisyys

On ihanaa lukea lehdestä viisaita sanoja. Joskus ne tuntuvat sopivan omaan ajatusmaailmaan enemmän kuin hyvin. Jo jonkin aikaa sitten luin lehdestä Martti Ahtisaaren viisaat sanat: "Lapsi ei synny vieroksumaan tai syrjimään erilaisuutta. --" Ja ihmettelin miten outo, tyhmä, turha ja surullinen asia on se, että tässä maailmassa niin monet pitävät toisia kansoja ja maita huonompina, heikompina ja/tai vähempiarvoisina. Maailma kun kuitenkin loppujen lopuksi on yhteinen ja se on meidän ainut kotimme. 

Ymmärrän kansallistunteen ja kansallisidentiteetin tiettyyn pisteeseen asti. Ajattelen olevani suomalainen ja toivon että Suomi menestyy esimerkiksi nyt meneillään olevissa jääkiekon MM-kisoissa. Mutta sitä en voi mitenkään ymmärtää, että Suomi olisi jotenkin ainut paikka maailmassa, tai että täällä tehtäisiin asiat aina oikein, tai sitä, että ulkomaalaisia pidettäisiin jotenkin vähempiarvoisina, mikä ilmenee esimerkiksi rasismina ja muuna syrjimisenä. Se on kamalaa ja aivan väärin. Ei kukaan ole toista huonompi. 

Tottakai maailma on nykyään globaalimpi kuin koskaan ja tasa-arvo maiden välillä kasvaa. Silti joukkoon mahtuu aina niitä joista kansainvälisyys on huono asia ja asiat tulisi pitää vain oman maan sisäisinä. Omasta mieleestäni minkäänlaista kehitystä, edistystä, tai parannusta maailmassa ei tapahdu ilman kansainvälisiä suhteita. Kaikki maailman asiat pohjaavat kansainvälisyyteen ja kansainväliseen liikkuvuuteen.

Minulle kansainvälisyys on tärkeää. Ei pelkästään matkustaminen, vaan se, että saan oppia toisista kulttuureista, toisista kielistä ja uusista ihmisistä. Yksi parhaimmista tunteista koskaan on kokea se, että ihmiset ovat samanlaisia ja kokevat samoja tunteita joka puolella maailmaa. Siksi haluankin opiskella kansainvälisiä suhteita ja politiikkaa, pystyäkseni paremmin auttamaan maailmaa, keksimään ehkä ratkaisumalleja ongelmiin ja tekemällä maailmasta tasa-arvoisemman. Mutta mielestäni mitään poliittisia päätöksiä ei voi syntyä tuntematta toisia kulttuureja ja ihmisiä. Maailmassa ollaan yhdessä, ja ilman yksilöitä, tai ilman yksittäistä maata ei synny suuria kokonaisuuksia joilla on suurin valta ja vaikutusmahdollisuudet. Ja mikä rikkaus onkaan nähdä muutakin maailmaa kuin omat kotiseudut. Maailma on kaunis ja ihmeellinen.

Monesti varautuneisuus ja syrjiminenkin voi johtua tietämättömyydestä ja siitä, ettei uskalla tutustua siihen mikä ei ole ennestään tuttua. Kielimuuri, uskonto- ja kulttuurierot ovat näitä asioita, mutta oman kokemukseni perusteella ne ovat ennen kaikkea asioita jotka tekevät maailmasta mielenkiintoisen. Ei siihen tarvita kovin paljon, että tulee ymmärretyksi. On vain rikastuttavaa oppia kokoajan lisää ja eri tapoja. Omat tavat kun ei todellakaan aina välttämättä ole niitä parhaita.

Joskus voi tuntua epätodelliselta, että todellako maailman toisellakin puolella itketään ja nauretaan aivan samoista syistä kuin täälläkin. Mutta totta se on. Tunnemme samoja tunteita vaikka puhummekin eri kieliä. Tosiaan, kukaan ei synny vieroksumaan tai syrjimään erilaisuutta. Eikä meidän myöskään pitäisi kasvaa niin tekemään. Avainsanana on kansainvälisyys. Se rikastuttaa tavalla jonka tuntee onnellisuutena ja välittämisenä. 

Rakkaudella,

Anna