Kirjoittaminen, unelma ja niin tunteiden vietävissä

Hello lovers,

Usein minusta tuntuu, että on helpompi kirjoittaa kuin sanoa. Enkä aina kirjoittaessani ajatuksiani tiedä mitä sanon seuraavaksi. Joskus tuntuu että olen täynnä ajatuksia, mutta en täynnä puhuttuja sanoja. Silloin alan kirjottaa, vaikka en heti tietäisikään mitä kirjoittaisin. Siitä se sitten lähtee. Pikkuhiljaa tunteet saavat sanat taakseen.

Kirjoittaminen on asia, joka auttaa minua ja kirjoittaessa minusta tuntuu vahvasti että olen oma itseni. Se on minun tapani toteuttaa itseäni. Se onkin yksi suuri syy miksi kirjoitan myös blogia! On myös yksi unelmistani kehittyä kirjoittamisessa paljon ja joskus julkaista vaikkapa kirja tai kirjoittaa lehtiin. Ja tiedän, että kehittyäkseen tarvitsee kirjoittaa paljon. Olen myös ollut pitkään runoihminen, takerrun kauniisiin ja erikoisiin tapoihin sanoa. Rakastan sanoja. Kirjoittaminen on minun tapani kertoa tärkeistä asioista ja jakaa tunteita. Unelma siitä, että saan joskus kirjoittaa osaltaan jopa työkseni on suuri. Mutta kaikki on mahdollista. On ihana jakaa jo täällä blogissakin mielipiteitä, ajatuksia ja tunteita.

Päämääriäni kirjoittamisessa on, että myös joku toinen jakaa saman mielipiteen, saa uusia ideoita tai jonkinlaisia uusia ajatuksia omaan elämäänsä. Toivon, että se mikä auttaa minua tai auttaa minua ilmaisemaan ajatuksiani, voisi olla kivaa ja kiinnostavaa myös jollekin toiselle. Eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, on myös hyvä joskus jos teksti herättää mielipiteen vastaan. Sitten siitä voi keskustella. Ja sitäpaitsi, tiedän että esimerkiksi runoni ovat joskus jopa kliseisiä ja välillä pyrin siitä pois, välillä en. Seison kaikkien tekstieni takana, niiden takana joskus myös epäilyttää, hymyilyttää ja itkettää. Mutta ne ovat aidosti osa minua.

Tässä alla tämäniltainen runo joka kertoo elämästä nyt. Ja kiitos ystävälleni joka auttoi runossa, I'll always love you.

----

Niin tunteiden vietävissä

itkisin ja nauraisin yhdestä kosketuksesta

Kävelen kuin myrskyssä

samalla lennän niin tyynen järven yllä

Välillä seison vastavirrassa

kuulen kuiskauksia muiden elämästä

Minne

siitä en tiedä

Eteenpäin

siitä olen varma

Olen kuin kevät

Valmis uuteen aikaan

Olen kuin vanhimmat puut

haluan pysyä turvassa

Välillä annan mennä vain

ja silloin kuulen oman ääneni 

Niin tunteiden vietävissä

itkisin ja nauraisin yhdestä kosketuksesta

Rakkaudella,

Anna