Don't Look Back In Anger
Heissan!
Hui kun elämä menee eteenpäin! Aivan hurjaa vauhtia ja tuntuu kuin olisin elämän vuoristoradassa, tunteiden törmäilyautoissa ja rakkauden maailmanpyörässä. Kirjoitan toivottavasti pian lisää ja enemmän kaikkea kun saan vaan ajatukseni kasaan ja kaiken sanojen muotoon. Tässä runoja joista suurimman osan olen kirjoittanut tässä blogini kirjoittamattomuuden aikana. Enemmän tai vähemmän kauan aikaa sitten.
--
Yksin annoin tyhjyyden tulla vieraakseni viereeni tänä yönä
Tilaa siinä on ja sitä se osaa tehdäkin
Mutta mitä sormenpäässäni on kun se loistaa pimeässä?
Osoitan sillä mutta se ei valaise tietäni
On mentävä silmät ummessa
Hyvä siitä tulee
Ja vieressäni ei ole enää tilaa tyhjyydelle
--
Sade on samaa sadetta
Samassa Suomessa
500 kilometriä ja samat pisarat
Samoille kasvoille
--
Vain pisaran verran hengitystäsi
Ja muistaisin taas kuka olet
Vain kuiskauksen verran sinun ääntäsi
Ja muistaisin taas mitä minussa herätät
Vain kesäaamun herkkyyden verran
Huuliasi huulillani
ja muistaisin sinut
Enkä ikinä unohtaisi.
Mutta tuhat kilometriä ja taas tuhat
Enkä näe sinua.
--
Katseitakin on tietty määrä
Niitä kestää enää neljätoista päivää
Niin paljon iloa
Niin paljon rakkautta ja surua
Ovat nämä taulut nähneet
Että ne voisivat kaksikymmentä vuotta kertoa tarinoita
Siitä tytöstä
Joka nyt kasvaa naiseksi
--
Unen kutsuessa minua
Kuulen toisenkin kutsuhuudon
Kuunnelkaa kaikki!
Kuulenko vain minä sen?
Kutsu on hiljainen ja näkymätön kuin auringonlasku juhannusyönä
Mutta se on täällä
Sillä se on sinun kutsuhuutosi
Uneni näyttäytyvät minulle todenmukaisina
Sinä tarjoat minulle niissä vahvoja käsiäsi
Helposti hymyilen halittavana
Meillä ei ollut pitkiä iltoja
Eikä pitkiä aamuja
Meillä oli pitkät sanamme
--
Katsohan tuota näkymää
Se aukeaa silmiemme eteen pieneltä parvekkeelta täällä Pariisin päällä
Tyttö on yksin ja hänellä on sanoja matkassaan
Matkarahana kirjaimia
Jokaisen maan valuuttaa
Tuliaisina runoja
Kalleimpia aarteitaan
Omassa matkalaukussaan
Hän kuljettaa ympäri Eurooppaa
Eikä hän koskaan ole yksin
Kun hän kirjoittaa
--
Rakkaudella,
Anna
P.S Olen tykännyt tästä kappaleesta lähipäivinä paljon. Kuuntele se, minulle ainakin tulee siitä hyvä mieli sellaisella haikealla tavalla! Ja kiitos kun luit blogiani, olet huippu! :)
Hui kun elämä menee eteenpäin! Aivan hurjaa vauhtia ja tuntuu kuin olisin elämän vuoristoradassa, tunteiden törmäilyautoissa ja rakkauden maailmanpyörässä. Kirjoitan toivottavasti pian lisää ja enemmän kaikkea kun saan vaan ajatukseni kasaan ja kaiken sanojen muotoon. Tässä runoja joista suurimman osan olen kirjoittanut tässä blogini kirjoittamattomuuden aikana. Enemmän tai vähemmän kauan aikaa sitten.
--
Yksin annoin tyhjyyden tulla vieraakseni viereeni tänä yönä
Tilaa siinä on ja sitä se osaa tehdäkin
Mutta mitä sormenpäässäni on kun se loistaa pimeässä?
Osoitan sillä mutta se ei valaise tietäni
On mentävä silmät ummessa
Hyvä siitä tulee
Ja vieressäni ei ole enää tilaa tyhjyydelle
--
Sade on samaa sadetta
Samassa Suomessa
500 kilometriä ja samat pisarat
Samoille kasvoille
--
Vain pisaran verran hengitystäsi
Ja muistaisin taas kuka olet
Vain kuiskauksen verran sinun ääntäsi
Ja muistaisin taas mitä minussa herätät
Vain kesäaamun herkkyyden verran
Huuliasi huulillani
ja muistaisin sinut
Enkä ikinä unohtaisi.
Mutta tuhat kilometriä ja taas tuhat
Enkä näe sinua.
--
Katseitakin on tietty määrä
Niitä kestää enää neljätoista päivää
Niin paljon iloa
Niin paljon rakkautta ja surua
Ovat nämä taulut nähneet
Että ne voisivat kaksikymmentä vuotta kertoa tarinoita
Siitä tytöstä
Joka nyt kasvaa naiseksi
--
Unen kutsuessa minua
Kuulen toisenkin kutsuhuudon
Kuunnelkaa kaikki!
Kuulenko vain minä sen?
Kutsu on hiljainen ja näkymätön kuin auringonlasku juhannusyönä
Mutta se on täällä
Sillä se on sinun kutsuhuutosi
Uneni näyttäytyvät minulle todenmukaisina
Sinä tarjoat minulle niissä vahvoja käsiäsi
Helposti hymyilen halittavana
Meillä ei ollut pitkiä iltoja
Eikä pitkiä aamuja
Meillä oli pitkät sanamme
--
Katsohan tuota näkymää
Se aukeaa silmiemme eteen pieneltä parvekkeelta täällä Pariisin päällä
Tyttö on yksin ja hänellä on sanoja matkassaan
Matkarahana kirjaimia
Jokaisen maan valuuttaa
Tuliaisina runoja
Kalleimpia aarteitaan
Omassa matkalaukussaan
Hän kuljettaa ympäri Eurooppaa
Eikä hän koskaan ole yksin
Kun hän kirjoittaa
--
Rakkaudella,
Anna
P.S Olen tykännyt tästä kappaleesta lähipäivinä paljon. Kuuntele se, minulle ainakin tulee siitä hyvä mieli sellaisella haikealla tavalla! Ja kiitos kun luit blogiani, olet huippu! :)
OASIS! LIVE FOREVER!
VastaaPoista